COVID-19 ja miten se vaikuttaa meihin ihmisiin. Ja muun muassa siihen miten tässä tilanteessa korostuu yhteinen huolenpito ja välittäminen toisistamme. Maailmaa koskettava katastrofi herättää ihmiskunnassa sekä ihmisten käyttäytymisessä pysyviä positiivisia että negatiivisia vaikutteita.

Ympäristön tuomat vaikutukset tuovat uuden virittyneen paineen ja pelonkin. Miten me saamme uudessa tilanteessa arjen pyörimään? Siihen ollaan jo varmasti saatu oma rytminsä. Ihmisethän ovat nopeasti sopeutuva, ainakin pakonomaisissa olosuhteissa. Monella tulee taloudellisen paineen aiheuttama ahdistus. Muutoksia tulee väkisin ja muutoksien kanssa on elettävä. Miten henkisesti tästä mennään eteenpäin, kun tilanne ja tulevaisuus on epäselvä? Jokaisen pitää elää epämukavuusalueella ja hyväksyä tilapäinen epävarmuus tulevasta. Kukaan ei tiedä varmaa tulevasta, koska sitä on vaan kaikista vaikeinta ennustaa.

Positiivisena asiana voisi nähdä perheiden ja ystävien yhteisen ajan lisääntymisen sekä yhteydenpidon. Monella on varmasti ollut haasteena perheen yhteisen ajan vähyys arjen pyörittämisen keskellä.  Kotona on nyt enemmän aikaa olla yhdessä perheen kanssa. Tuoko se kuitenkaan enemmän iloa ja helpotusta arkeen? Kiire voi jatkua kotonakin, kun töitä pitää tehdä ja ympäristö voi olla rauhaton.Tähänkin todennäköisesti totutaan ja luovuus nousee isoon rooliin kodin sisällä oleviin käytäntöihin. Ainakin näin olen aistinut.

Parhaillaan nähdään jo nyt avioerotilastojen muutokset Kiinassa sekä Italiassa. Yhteiselo ja arjen pyörittäminen eristyksissä ei välttämättä tuokaan positiivisia asioita. Uusi tilanne aiheuttaa paineita, joita voi olla vaikea kestää tässä maailman hulluuden keskellä.

Kun ei saa omaa tilaa ja aikaa, omille ajatuksille syntyy helposti ristiriitatilanteita. Tiukkoihin ulkonaliikkumiskieltoihin ei ole aiempaa kokemuspohjaa. Tilanne on kaikille uusi ja häkellyttävä. Tilanteet eskaloituvat ja ei ole tilaa antaa anteeksi. Tekeekö koronapandemia ihmisten välisiin suhteisiin myös epidemian?

Ihmiset ovat välillä periksi antamattomia. Voisiko anteeksiannon mahdollisuudelle antaa useammin tilaisuuden. Anteeksi on vaikea sanoa, ainakaan jos ei ole tottunut sanomaan sitä sanaa. Anteeksianto on vielä vaikeampaa, jos ei kuule anteeksipyyntöä.

Eläimet välittävät nonverbaalisti anteeksi annon. Ne osaavat katseellaan sen kertoa. Oheisessa kuvassa on esimerkki siitä.

Paul Boesen ajatus anteeksiannosta on mielestäni mietinnän arvoinen ajatus.

Forgiveness does not change the past, but it does enlarge the future. -Paul Boese