Menu
Discover_saimaa_talvi

Discover Saimaa

Kosketus kesästä Saimaan rantapoluilla
Maastopyöräily Saimaalla

Kevään ensimmäisen lämpimän päivän henkäys tulvahti lämpimällä lempeydellään ovesta. Mikä mahtava ilma lähteä iltapäivästä kevään ensimmäiselle maastopyöräilyn yhteislenkille!

 

Yhteislenkin kokoontumispaikalla hieman jännittää ja samalla tuntuu kivalta nähdä ajokavereita. Vaihdetaan kuulumiset ja tehdään pientä katsausta varusteisiin. Jännittävää oli myös spekuloida kevään ensimmäisen lämpimän päivän ajovaatetusta sekä juomien määrää. Viisaimmat olivat ottaneet juomarepun, toisilla oli juomapullo, hyvä nestemäärä tämäkin lämpimänä iltapäivänä. Itse suosin toisessa pullossa urheilujuomaa ja toisessa vettä. Kesän lupaavasta lämmöstä kertoi myös uskallus siirtyä lyhythihaiseen pyöräilypaitaan. Pyöräilypaidoissa on se kätevyys, että selässä on kolmiosaiset taskut, joissa voi näppärästi kuljettaa vaikkapa pähkinöitä tai rusinoita, tai kuka nyt mitäkin tarvitsee maastolenkillä. Itse laitoin toisen juomapullon  kätevästi selkätaskuun ja sivutaskussa kulki  kännykkä. 

Kuva Annimaria Piesanen

Tämän päivän yhteislenkki ajettiin Karhumäen kautta kohti Saimaan rantaharjua. Lämmin tuuli viilensi mukavasti, kun hiki alkoi valua pitkin selkäpiitä ajellessa Saimaan rantaharjuilla. Kylläpä voisi kehua Imatran/Joutsenon ranta-alueita (etenkin Valkamanrannan ja Tiurun aluetta) mahtavana maastopyöräilypaikkana. Polut ja pienet metsäautotiet ovat nopeita ja helppoja reittejä polkea.  Kesän kosketuksen ja vapauden tunteen pystyi aistimaan joka solulla, kun viiletti porukassa pitkin Saimaan rantakivikkoja. Jyrkimmissä alamäissä ja kivikoissa ajokavereiden kannustus antoi roimasti uskallusta, rohkeutta ja itseluottamusta ajamiseen. 

 

Kuva Annimaria Piesanen

Taukoa pidimme aivan ihastuttavalla Valkaman hiekkarannalla. Laitoimme pyörät nätisti riviin puihin nojaamaan. Kunnes Saimaalta tuli tuulen puuska joka kaatoi pyörät takavaihtajan päälle hiekalle ja vain muutaman sentin päähän betoniporsaasta. Tässäpä vinkkiä kaikille aloitteleville MTB-kuskeille. “Älä koskaan laita pyörää maahan tai mitään vasten niin, että takavaihtaja on maata päin”. Onni oli meidän puolella ja pyörät säilyivät ehjänä ja matka sai jatkua, huh huh! 

 

Mari

-kesän kosketuksesta nautiskeleva MTB-lady-

 

Yhdessä ajamisen riemua

Pyöräily on yksilölaji kuitenkin ihmisillä on luontainen tarve olla yhteydessä toisten kanssa. Toisilla se on suurempi kuin toisilla. Osa tykkää pyöräillä ja liikkua itsekseen metsän siimeksessä nauttien luonnon äänistä ja tunnelmasta. Osa kuuntelee lempilistaa spotifystä ja toiset nauttivat äänikirjojen maailmasta. 

 

Myös hektisen arjen vastapainona on ilahduttavaa ajella itsekseen ja tehdä reittisuunnitelmia vain omassa mielessään. Joskus myös yhteisen ajan löytyminen ja pyörälenkkien sovittaminen yhteen moneen työ- ja treenikalenteriin muodostuu yksinkertaisesti vain liian haastavaksi tai ei vaan  jaksa edes ryhtyä sitä yrittämään. Jos tykkäät pyöräillä yksin, on kuitenkin hyvä, että ilmoitat jollekin tutulle mihin menet ja suurin piirtein milloin palaat. Maastopyöräilyssä kuitenkin sattuu ja tapahtuu metsän siimeksessä, joten turvallisuusnäkökulmat on syytä ottaa vakavasti huomioon.

 

 

Itselleni pyöräilyharrastus ja luontoliikunta on täyttänyt lisääntyvää vapaa-aikaa lasten kasvaessa. Yhteislenkit ovat olleet todella mukavia. Minua on erityisesti ilahduttanut pyöräilevien ihmisten hyväntuulisuus ja rento elämänasenne. Pyöräilyn myötä olen tutustunut erilaisiin ihmisiin ja yhteiset pyörälenkit porukassa ovat olleet piristäviä. Tietysti samantasoisen porukan löytyminen aloittelevalle maastopyöräilijälle on sovittelua vauhdin kanssa ja haastavat tekniset osuudet saattavat mennä taluttaessa pyörää. Yhteislenkille lähtiessä on hyvä selvittää, minkä tasoisia ajajia on mukana sekä kuinka tavoitteellista ajaminen on. On kurjaa roikkua viimeisenä, naama punaisena hikeä valuen todeten, että taas muut odottavat sinua seuraavan mäen päällä. Onko tämän porukan tarkoitus ajotreeni vai retkipyöräily? Haetaanko vain yhteisiä kokemuksia maisemia ihaillen vai onko tavoitteena oppia ajotekniikoita  tavoitteena  paremmaksi pyöräilijäksi kehittyminen. Mietintään siis jää, kohtaako omat toiveet juuri tämän yhteislenkkiporukan suunnitelmien kanssa?

 

Toisaalta yhdessä ajaminen opettaa, mitä ajolinjoja valitaan haastavissa paikoissa. Hienoimmalta on tuntunut itsensä voittaminen. Yleensä ryhmässä ylittää itsensä vauhdin ja rohkeuden suhteen. Maisemat vaihtuvat nopeasti ja aina oppii uusia reittejä ja tutuistakin maastoista löytyy uusia polkuja. Kotiin tullessa ja endorfiinien ollessa koholla voi vain todeta: “Olipa taas kivaa!”

 

Yhteislenkeillä saa myös usein hyviä vinkkejä kokeneemmilta pyöräilijöilta varusteista, kokemuksia erilaisista pyöristä, pyörän huollosta ja säätämisestä sekä usein kuulee erilaisia tarinoita erilaisista pyöräreiteistä ja -matkoista. 

Sanoisinkin, että rohkeasti vaan etsimään itselle sopiva yhteislenkkiporukka ja nauttimaan maastopyöräilyn tuomista iloista, yhdessä.

 

Mari

-kimppalenkkejä odotteleva MTB-lady-

 

Pohdintaa varusteista; lukko- vai flättipolkimet

Aurinko pilkistää pilvien takaa ja työntää kevään pirteimmän räntäsateen eilisen muistoksi. Saimaalta ovat jo jäät lähteneet ja polut ovat jo lähes kuivuneet. 

 

Tärkeimmät varusteet; kunnon pökät ja lasit

 

Vaatetuksen kanssa on aina suurta pohdintaa; tärkein on kuitenkin hyvät pyöräilyhousut, jotta välttää pahimmat hankaukset herkimmillä alueilla. Hyväksi ratkaisuksi olen huomannut pitkät pyöräilyyn sopivat bibsit eli pehmusteiset henkselitrikoot ja päälle tuulen sekä sateen kestävät shortsit. Pitkät sukat tai keväällä säärystimet tuntuvat mukavalta tuulessa ja ravan roiskeessa. Lyhyt oppimäärä maastopyöräilystä on jo opettanut, että tärkeintä vaatetuksessa on käytännöllisyys ja mukavuus, vaikka toki olisihan se kiva, että värit sointuisi kauniisti yhteen pyörän värityksen kanssa.

 

Muita maastopyöräilyyn liittyviä kevään merkkejä on aurinko-/ajolasien kunnon tarkistaminen. Laseissa on tärkeää, että pysyvät kunnolla päässä kovemmassakin vauhdissa ja näkökenttä on mahdollisimman laaja.  Ajomukavuutta sekä -käytännöllisyyttä lisää myös etteivät pienet hiekanjyvät hypähtele vauhdissa silmiin.

 

 

Flätti- vai lukkopolkimet

 

Seuraavaksi pohdin jokohan olisi minun aika siirtyä kokeilemaan lukkopolkimia. Olen viime kesän ja talven ajanut ns.flättipolkimilla, joissa on metallinapit auttamassa kengän pitävyyttä polkimilla. Olen ollut varsin tyytyväinen sitruunankeltaisiin polkimiini niin kivikossa kuin muissakin tiukoissa paikoissa. Olisinkohan aloittelevana pyöräilijänä selvinnyt vammoitta lukkopolkimilla? Vauhtia kuitenkin saisi enemmän lukkopolkimilla ja oikeat pyöräilijät niitä käyttävät, joten ryhdyn tutkimaan millaiset polkimet olisivat minun ajoon sopivat. Sain hyviä vinkkejä kokeneilta maastopyöräilijöiltä ja päädyn hankkimaan polkimet, joilla voi myös polkea hyvin myös flättikengillä. Kengillä on iso merkitys, vaikka se ei aluksi niin merkitykselliseltä tunnukaan. Loppukesästä hankkimani laadukkaan jäykkäpohjaiset flättikengät eivät kipeyttäneet loppukesästä penikoita eikä akillesjännettä. Nyt on kuitenkin aika hankkia lukkopolkimiin sopivat kengät. Ensimmäinen lenkki lukkopolkimilla onkin sitten varmasti jännittävä kokemus, kun kengät eivät alamäessä pompi enää polkimilta juurien päältä ajaessa.

 

 

 

Kevään varustepohdintojen jälkeen on aika siirtyä tutkimaan kuntotilannetta poluille.

 

Mari

– nautiskeleva wannabe MTB-pyöräilijä-

 

Aurinkoa, lunta, jäätä, vettä ja mutaa- kevätpyöräilyä

Ihana kevätaurinko houkutteli lähipolkujen kuntoa tutkiskelemaan. Edellinen pyörämaastolenkki oli muistoissa pelon sekaisena taiteiluna jään, sohjon ja mudan seassa. Nyt lämpötila oli kuitenkin jo lähempänä 15 astetta, joten voisi ajatella suurin osa poluista jo kuivunut.

 

Mitä juomaa mukaan?

 

Aurinkoinen ja lämmin ilma asetti taas uusia asioita mietintään. Tarvitsenko enemmän juotavaa mukaan kuin puolen litran juomapullon? Poikani vinkkasi ottamaan juomarepun mukaan ja tämä olikin hyvä vinkki. Laitoin juomapulloon puoli litraa itse sekoitettua Dexalia ja juomarakko-reppuun laitoin suurin piirtein saman verran vettä. Suosisin repussa vettä ja pullossa urheilujuomaa tai mehua. Juomareppuun ei kannata urheilujuomaa laittaa, koska sen puhdistaminen on aina yhtä työlästä. 

 

Juomareppu on siitä kätevä, että vauhdissa voi imaista vettä ja reppu ei tipahda kädestä tai aiheuta vaaratilanteita poluilla. Juomareppuja on monenlaisia- vinkkinä muille aloitteleville maastopyöräilijöille on, että hanki kerralla kunnollinen. Tärkeänä pitäisin vartalon ympäri tulevia kiinnikkeitä, kun juoma vähenee repusta ja reppu kevenee on kurjaa ajaa juurakossa niskassa pomppivalla repulla. Eli valitse reppu, jossa on myös kiinnikkeet vyötäröllä.

 

Tunnelmat poluilta

 

Lähialueen polut olivat jo pääosin kuivuneet; paikoitellen pääsi nauttimaan maastopyöräilyn vauhdista ja polkujen rämistelyn ilosta. Myös kevään ilot eli jättimäiset mutelikot ja sulamisvesien luomat kohtuullisen syvät lätäköt toivat väriä ajeluun. Saimaan rannalla oli vielä jäätä, mutta aurinko lämmitti mukavasti jään synnyttämiin puikkoihin, joten luulen, että Saimaa on sula piakkoin.

Parin tunnin polkuilottelun jälkeen pyörä on pesua vailla. Kukakohan sen pesisi seuraavaa ajoa varten?

 

Mari

– kevät on aloittevan MTB-kuskin parasta aikaa-

Melontaretki Lieviskäjoelle
Ruokolahden melontareittii

Olin kesäkuun alussa Discover Saimaan melontaretkellä Lieviskäjoella. Aikaisempaa melontakokemusta minulta ei löydy, mutta retken jälkeen tuli olo, että kerta ei jää viimeisekseni. Ennen melomista meille kerrottiin turvallisuusasioista sekä neuvottiin oikeaa melontatekniikkaa, jolloin näin ensikertalaisenkin olisi helpompi meloa ja keskittyä uskomattomiin maisemiin matkan varrella.

Melontaretki Saimaa
Kevyesti virtaava Lieviskäjoki kuljettaa mukavasti eteenpäin.

Melominen oli yllättävän helppoa ja oikeasta tekniikasta sai melko nopeasti kiinni. Ennen itse Lieviskäjoelle pääsyä oli aloittelevalle melojalle raskaampia järviosuuksia, jolloin käsi- ja selkälihakset saivat pientä treeniä.

 

Itse Lieviskäjoelle saavuttaessa maisemat olivat henkeäsalpaavat. Tuntui, kuin olisi ollut jossain elokuvassa, koska luonto ympärillämme oli uskomattoman kaunis. Auringonpaiste taivaalta, pitkä vehreä vesikasvillisuus ja kirkas vesi loivat kauniin kokonaisuuden, jossa oli ilo meloa.

 

Hetken melottua Lieviskäjokea pitkin mutkan takana paljastui pieni poukama, missä pidimme tauon. Tauon aikana pääsimme veljeni kanssa pulahtamaan raikkaaseen Lieviskänjokeen. Söimme maittavat eväät taukomme aikana, jotta jaksaisimme samalla energialla vielä melonretken loppuun asti.

 

Melontaa Lieviskäjoella
Tauon aikana on ihana pulahtaa Lieviskäjoen raikkaaseen veteen

Virkistävän tauon jälkeen jatkoimme upean kaunista reittiä pitkin. Itse tykkäsin eniten kapeista ja samalla kauniista jokiosuuksista, joissa pystyimme samalla bongailemaan lintuja ja jopa kesän ensimmäisiä perhosia. Meitä viihdyttivät myös kauniit sudenkorennot, jotka tykkäsivät tulla kajakkimme päälle ottamaan aurinkoa.

 

Kokonaisuudessa retki oli upea. Koin, että ensikertalaiselle retki oli sopiva ja järvi osuudet toivat mukavaa haastetta. Kuitenkin joki osuudet olivat mielestäni parhaita, koska niissä joen mukavasti kuljettava virta oli apuna. Tämä mahdollisti maisemien ihailun sekä rentoutumisen luonnon helmassa.

melojat Lieviskäjoella

-Peppi

Vaaran tunnetta kevätauringon alla

 

Pakkasyön jäljiltä metsän poluilla on kova pohja ja nautiskelevan maastopyöräilijän unelma keli tai ainakin näin ajattelin sen olevan. Kevätaurinko pilkottaa pilvien takaa, mikä mahtavuus lähtevä tutkimaan polkujen kuntoa talven jäljiltä.

 

 

Melko pian metsän siimekseen päästyäni ymmärsin, että pitkät, laiskat sunnuntai-aamut brunsseineen on syytä unohtaa, jos mielii keväällä kovalle polulle ajamaan. Tutut reitit tarjosivat monenlaista haastetta; oli hyvää kovaa polun pohjaa, sulia pätkiä, sohjoa ja joka maastopyöräilijän unelmaa rehellistä kuraa ja mutaa, ja reilusti. Irtolokari tuli satulan takana tarpeeseen, kun kuivaa kohtaa ei löytynyt kuin pystymetsän rämeiköstä. Muovinen irtolokasuoja on ollut näppärä hankinta. Se on helppo laittaa paikalleen satulan taakse ja kätevä irrottaa, kun viilettää kuivia neulaspolkuja pitkin harjuja keskikesän lämmössä. 

 

 

Toinen toimiva ratkaisu kylmän, mutta myös lian kanssa, on ollut tekniset kovapintaiset shortsit. Pehmusteisten pitkien pyörätrikoiden päällä olleet shortsit pitivät ajajan lähes kuivana koko matkan. Näillä pienillä vinkeillä maastopyöräilystä voi nauttia myös kosteammalla kelillä.

 

Aloittelevalle maastopyöräilijälle metsässä polkujen ajelu aikaisin keväällä ei välttämättä tuo maastopyöräilyn huumaa. Polut ovat aika haastavassa kunnossa. Pehmeän lumen tuoma turva juurakoiden ja kivien ylityksessä on menneen talven lumia. Jäisen polkupinnan reunoilta pilkistävät petolliset terävät kivien kärjet ja juurakot pullottivat mäntyjen oksien alta. Polku-uralla  on useassa paikalla jään ja sohjon sekamelska. Toisaalta, jos pitää jatkuvasta jännitteestä ja vaaran tunteesta niin varmasti arkiset huolet unohtuvat taiteillessa kohti seuraavaa mutkaa. 

 

Mari

– wannabe rohkea MTB-kuski-

 

Kokemuksia talvipyöräilystä

Kokemuksia talvipyöräilystä

 

Viime kesänä löysin uuden harrastuksen, maastopyöräilyn. Maastopyöräilyn vauhti ja pelonsekaiset onnen tunteet juurakoissa ja kivien väliköissä veivät minut mukanaan. Loistavan maastopyöräkesän jäljiltä päätin pyöräillä kerran kuukaudessa läpi talven, maastossa. Aiempi kokemus talvipyöräilystä oli ajasta ennen lapsia- eli lähes viime vuosituhannelta. Silloinkin pyöräilin ainoastaan turvallisesti asfaltilla työmatkoja.

 

Saimaan Vuoksi Luontoon
Saimaan Vuoksi Luontoon- tapahtuma,  Vuoksen kalastupuisto /Imatra 2/21

 

Talvipyöräilyn suurin haaste kiteytyi aluksi säähän sopivaan varustukseen. Pyörää ei voi maastoon lähtiessä vaihtaa, mutta muuta varustelua voi pohdiskella loputtomasti.  Katsella säätietoja, pohtia maastolenkin rasittavuutta, miten kylmä ilma vaikuttaa vaatteiden määrään? Jäätyvätkö varpaat, entä millaiset hansikkaat? Millainen hattu, trikoopipo, kypärämyssy vai mitä kypärän alle? Ja tietysti kaiken tulisi olla vedenpitävää, hengittävää ja tietysti sävy sävyyn huomioiden myös pyörän ja poljinten väritys. 

 

Omalla kohdallani parhaimmaksi osoittautui monien yritysten ja erheiden kautta kerrospukeutuminen ja hieman vähemmän vaatetta, kun lähtiessä ulos ajattelin laittaa. Alimmaksi laitoin paksut henkselipyörätrikoot ja päällä kuoripuvun. Kypärän alle valikoitui fleece kypärämyssy, joka lämmitti hyvin poskia ja kaulaa. Käsiin löytyivät vanhat joustavat lasketteluhansikkaat. Kenkäasia löysi uomansa vasta Saimaan jäällä pyöräillessä. Ehdottomasti sopivimmat kengät retkipyöräilyyn flättipolkimilla olivat Icebugit; pohja kova, karvaa sisällä ja haastavissa paikoissa kengän piikit auttoivat mukavasti pyörää taluttaessa liukkaalla jääpinnalla. Lopulta värillä ei ollut väliä varusteiden kanssa vaan käytännöllisyys saneli reunaehdot pukeutumiselle. Myös vanha kunnon villasukka toimi hyvin juomapullon ympärillä pitäen taukomehun varmasti lämpimänä.

 

Saimaalla 3/21

 

Talvipyöräilyn ehdottomasti parasta antia oli polkujen ajamisen helppous. Kivikot ja juurakot olivat muuttuneet mukavan pehmoiseksi poluksi, tosin kapeammaksi. Kapea polu-ura antoi keskivartalolle hyvää treeniä, koska kovan polun laidoilla vaani pehmeä valkoinen lumi, johon matkanteko hidastui. Kovalla polulla maastopyörän nastat purivat hienosti ja ylämäissä tuli lisää pitoa. Raskaita olivat taas lenkit suojasäällä, silloin kaipasin fatbiken paksua rengasta sekä haaveissa kiilsi jo sähköavusteisuus.

 

Kaikkinensa- jokaisena vuoden kuukautena olen maastopyöräilyt, ja kaikissa vuodenajoissa on haasteensa ja viehätyksensä. Kuitenkin kevät on aina uuden alku. Aurinko lämmittää jo ihanasti ja Saimaan rannoilta ovat kohta lumet sulaneet. Uusi maastopyöräkausi on alkamassa. Taidanpa viedä pyörän keväthuoltoon ja ryhdyn suunnittelemaan kesän pyöräretkiä 🙂

 

Mari

– luontoliikunnan nautiskelija-

Saimaan saaristoreitti pyöräillen

Kesä on ehtinyt huomaamatta jo pitkälle, koulujen alkuun on enää muutama viikko. Omat lomat on jo pidetty ja paluu arkeen aloitettu rytinällä.

 

Alkukesä on treenien osalta mennyt kivasti. Aloitin kesäkuun alusta jälleen yhteistyön valmentajan kanssa. Hän tekee ohjelman aina kolmeksi viikoksi kerrallaan. Tämä tyyli sopii minulle erinomaisesti, ei tarvitse itse pähkäillä mitään, tekee vaan treenit ja kommentoi fiilikset ja tsekkaa palautteet. Ihanan yksinkertaista.

 

Kesälomallakin tein kaikki treenit ihan tunnollisesti, yhteen viikkoon tosin tuli vähän extrapyöräilyä, kun osallistuin Discover Saimaan järjestämälle Saimaan saaristopyöräilyretkelle. Tarkoitus oli ohjelman mukaan retkipyöräillä reitti Imatra–Ruokolahti–Kyläniemi–Taipalsaari–Lappeenranta–Imatra (yhteensä 160 km) kolmessa päivässä. Retkeä edeltävällä viikolla minulle selvisi (kiitos rakkaan siskoni, jolle mikään tavallinen ei riitä :D), että retkelle onkin tulossa erikseen ”kuuma(puuma)ryhmä”, joka polkisi siirtymät hieman kovempaa, kun retkeilyporukka.

 

 

”Kuuma ryhmä”, eli siskoni, oppaamme Anne ja minä lähdössä matkaan.

Alun perin olin ajatellut lähteä matkaan perusretkipyörällä, mutta yllämainitusta syystä päädyin maantiepyörään. Pääsääntöisesti matkatavarat kulkivat huoltoauton kyydissä majapaikkoihin, joten pyörälaukkuun piti pakata vain vähän extravaatteita, pyöränhuoltotarvikkeet ja evästä.

 

Lähtö oli Vuoksen kalastuspuistosta. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään, joilla jokaisella oli oma opas. Meidän ”kuuma ryhmä” koostui minusta, siskostani sekä oppaastamme Annesta. Vasta lähtöpaikalla sain kuulla, että meidän ryhmämme polkeekin pikku lisälenkin, eli Äitsaaren kierroksen. Se tiesi siis 50 kilometriä extraa heti ensimmäiseen päivään.

 

Hiukan alkoi siinä kohtaa hirvittää, varsinkin, kun olin melkoisesti itseäni kokeneempien ja parempikuntoisten seurassa. Matkaan päästyämme kaikki sujui hyvin. Paikallisena tunsin jo reitin ja osasin varautua mäkiseen maastoon. Anne antoi hyviä vinkkejä ryhmäajoon ja peesaukseen, joista minulla ei ole paljon kokemusta, kun pääsääntöisesti tulee poljettua yksikseen.

 

Ensimmäisenä päivänä pysähdyimme Ruokolahdella kesäkahvila Kaikussa ja muut ryhmät tutustuivat matkalla vielä Salpalinjaan. Me skippasimme sen, koska hiekkatie ja maantiepyörä eivät kuulostaneet hyvältä yhdistelmältä.

 

Utula Naturen päärakennus

Ensimmäinen yö vietettiin aivan ihastuttavassa Utula Naturessa. Illalla oli ohjelmassa saunomista, uimista sekä yhteinen illallinen. Päivän saldo oli noin 100 km, joka sujui yllättävän kevyesti, kiitos hyvän vetoavun ja peesipaikan.

 

Utula Naturen joogaterassi.
Utula Naturen ihana hiekkaranta.
Joogahetki aamulla.

 

Huoltoauto kuskasi paitsi tavaroita, kerran myös pyörät kuskeineen päivineen yhden hiekkatiepätkän, jota ei maantiepyörällä tehnyt mieli ajaa.

 

Seuraavana aamuna meillä ei ollut kiire lähteä matkaan, koska meille oli varattu paikat vasta klo 13 pyörälauttaan Kyläniemestä Taipalsaarelle. Näin ollen ehdimme käydä aamu-uinnilla ja nauttia aamiaisen kiireettömästi. Utula-Kyläniemi väli on melko lyhyt pätkä, eikä siinä mennyt kauan, vaikka välissä oli yksi lossimatkakin. Ehdimme vielä nauttia auringosta tunnin verran Kyläniemen kärjessä, jossa odottelimme Roope Saimaata.

 

Roope-Saimaa kuljettaa pyöräilijöitä Kyläniemen ja Taipalsaaren
välillä.

 

Roope Saimaa kuljettaa pyöräilijöitä Kyläniemen ja Taipalsaaren väliä. Lautalle kannattaa varata paikka ennakkoon, se on ollut kovin suosittu tänä kesänä.

 

Lauttamatka Saimaalla oli hieno elämys. Lautalta sai ostaa kahvia ja pientä evästä.

 

Taipalsaarelta jatkoimme matkaa kohti Lappeenrantaa Vehkataipaleen kautta. Muu ryhmä kurvasi Taipalsaaren kirkolle, mutta me valitsimme reitin Vehkataipaleen kautta kohti Lappeenrantaa välttääksemme hiekkatieosuuden. Matkalla pysähdyimme ihailemaan maisemia ”Sorjosen sillalle”. Tarkoitus oli jatkaa siitä matkaa Saimaan kanavalle ja kanavamuseolla, mutta rautatieremontti oli sotkenut osan reiteistä, eikä paikallisopaskaan (eli minä) osannut opastaa meitä oikeaan paikkaan, joten aikamme ympyrää ajeltuamme päätimme käydä kahvilla satamassa ja jatkaa siitä vielä Saimaanharjulle, koska LPR-Saimaanharju väli on vaan niin kaunis.

 

Reittimme kulki läpi kauniiden järvimaisemien

 

Onnistuimme hiukan eksymään vielä matkalla toiseen majapaikkaamme Salpalinjan hoviin. Tälläkin kertaa hämäännyimme tietöistä, jotka olivat katkaisseet yhden kadunpätkän. Kiertotie olikin sitten vähän pidempi, mutta lopulta pääsimme perille. Toisen päivän saldoksi tuli taas muutama kilsa päälle satku. Illallisen, saunan ja paljun jälkeen uni jälleen maistui.

Kahvitauko Satamatie 6 -kahvilassa Lappeenrannan satamassa.
Salpalinhan hovi Lappeenrannan Rutolassa.

 

Salpalinjan hovi on vanha koulu, josta on remontoitu pieni hotelli. Paikka oli oikein kiva ja sillä on mielenkiintoinen historia. Aamulla muu ryhmä kävi vielä opastetulla kierroksella lähimaastossa, me päätimme lähteä ajoissa polkemaan, koska lisälenkkiä oli jälleen luvassa.

 

Valmiina starttaamaan kolmanteen ajopäivään!

 

Kolmantena päivänä suuntasimme uudestaan Saimaan kanavalle, ylitimme kanavan Soskuan sulun kohdalta, josta jatkoimme kohti Konnunsuota. Konnunsuolla on sympaattinen Konnunsuon baari, jossa pysähdyimme päiväkahville. Sieltä matka jatkui Joutsenon kautta kohti Vuoksen kalastuspuistoa ja retken päätepysäkkiä. Kolmannen päivän saldoksi tuli n. 80 kilometriä.

 

Päiväkahvit Konnunsuon baarilla.
Jossain Joutsenossa.

 

Retki oli kokonaisuutena todella upea. Meille sattui täydellinen pyöräilysää, saimme polkea poutasäässä koko matkan. Kaikki järjestelyt toimivat myös hienosti ja jokainen ryhmä sai edetä omaan tahtiin samalla nähtävyyksistä nauttien.

 

Vastaavia retkiä on tulossa vielä tällekin kesälle, kannattaa tsekata!

 

Kiinnostuitko pyöräretkistä? Käy lukemassa retkikuvaus ja varaa matkasi heti!

 

Sunset- melonta Saimaalla
Melontaretki Saimaalla

Melontaa auringonlaskuun

Yksi tämän kesän haaveista oli olla mukana kajakki- tai kanoottiretkellä. Olin aiemmin melonut inkkarikanootilla, mutta kajakkia en ollut aiemmin kokeillut, joten retken tuli sopia aloittelijalla. Aivan sopivaa sopivaan aikaan olevaa retkeä ei löytynyt kotikonnuilta ja sattumalta huomasin mainoksen SUNSET-saarimelonnasta Saimaalla. Se kuulosti heti todella hienolta. Katsoin sääennustetta Imatralle ja se näyttikin aivan loistavalta eli aurinkoa, lämpöä ja tyyntä. Tähän oli tartuttava.

Perille päästyäni sain aluksi kokeilla yksikkökajakkia, mutta koska melontamatka oli pitkähkö ensikertalaiselle, päädyin melomaan parin kanssa. Matka sujui oikein hyvin leppoisasti ja ilmakin tosiaan suosi meitä. Lopulta rantauduimme kauniille Kangassaarelle, jossa pulahdin uimaan kirkkaaseen ja raikkaaseen veteen. Auringonlaskulla söimme eväitämme ja nautimme kauniista maisemista. Puolikuukin paistoi matalalla ja piirsi kuunsiltaa tyynen järven pintaan. Oikein tunnelmallista!

 

Kangassaaren rannassa on hyvä pulahtaa Saimaan puhtaaseen veteen. Kuva: Discover Saimaa

 

Paluumatkakin sujui hyvin ja sain retken vetäjältä ohjausta ja hyviä vinkkejä melontaan. Porukka oli mukavaa ja meillä oli oikein kiva melontaretki.

Lämminhenkinen auringonlasku teki vedelle sillan ja kruunasi illan.  Kuva: Discover Saimaa

 

Sitten vielä laiturilla purettiin tavarat kajakeista ja kajakit putsattiin ja vietiin takaisin varastoon. Kello oli vähän yli kymmenen illalla palattuamme, mutta kauniina kesäiltana ei kenelläkään ollut kiire mihinkään.

Itse olin valinnut lähistöltä niemen kärjestä paikan riippumatolleni, jossa vietin seuraavan yön ihaillen laskeneen auringon värjäämää taivaanrantaa ja vieläkin alemmas painuvaa puolikuuta.

Kiitos onnistuneesta retkestä!

Sirke, Mäntsälä

Otsikko
Lapin vaellus on unohtamaton elämys

L U O N T O – Elämän ja luonnon lahja

Luonto, joka ympäröi meitä jokaista. Olemme onnekkaita, että meillä Suomessa luonto kaikkien tavoitettavissa.

 

Kanervat ja marjapuuron väri sekä metsänvihreä kasvillisuus saavat hienon väriyhdistelmän Saimaan sinisen kanssa. Kuva: Discover Saimaa

 

Suomessa saamme nauttia ainutlaatuisesta luonnon kauneudesta ja alkuperäisyydestä. Saimaan alue puolestaan vetää meren ääreltä enemmän ja enemmän ihmisiä kokemaan luonnon puhtautta. Järviluonnon raikas tunnelma on saa mielenkin rentoutumaan.

Jokamiehenoikeudet. Toisin kuin monissa muissa maissa, jokamiehenoikeudet ovat Suomessa varsin laajat. Arvostus niitä kohtaan on jatkuvasti nousussa.

SAA

• liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen muualla kuin pihamaalla ja erityiseen käyttöön otetuilla alueilla (esimerkiksi viljelyksessä olevat pellot ja istutukset) 

• oleskella tilapäisesti siellä missä liikkuminenkin on sallittua (esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksista) 

• poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia 

• onkia ja pilkkiä

• kulkea vesistössä ja jäällä 

Et saa 

• aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille tai ympäristölle

• häiritä lintujen pesintää ja riistaeläimiä 

• kaataa tai vahingoittaa puita 

• ottaa sammalta, jäkälää, maa-ainesta tai puuta 

• häiritä kotirauhaa

• roskata 

• ajaa moottoriajoneuvolla maastossa maalla ilman maanomistajan lupaa

• kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia

 

Yksinkertaiset hienot luonnon värit yhdistyvät kauniisti toisiinsa.  Kuva: Discover Saimaa

 

Luonto kohtelee ihmistä siten, miten ihminen kohtelee luontoa

Mesiangervotee. Mikä ihana “tekosyy” lähteä luontoon. Kuva: Discover Saimaa

Luonto  on Suomen suurin liikuntapaikka, joka on meille avoinna ympäri vuoden. Luonto tuottaa voimaa ja energiaa, jonka vaikutuksesta saamme omaan elämään hyvinvointia ja avarakatseisuutta.

Tervemenoa L U O N T O O N!

 

Saimaan kanava reitti pyöräillen
Pyöräretkeläiset Lappeenrannan satamassa.

 

Olen 17-vuotias kesätyöntekijä Discover Saimaalta. Kävimme testimatkalla pyöräilemässä Saimaan kanava reitin. Lähdimme matkaan Rakuunamäeltä Pyöräliike Varustamon edestä, josta saimme allemme Specialized sähköpyörät. Sähköpyörä rullasi niin kevyesti Lappeenrannan keskustan läpi, että olimme jo nopeasti Saimaan kanavan suulla.

Pirteä oppaamme Jenna kertoi meille Saimaan kanavan historiasta ja saimme nauttia kauniista maisemista, jota Saimaa meille tarjosi. Päivä oli kuuma, mutta onneksi tuuli viilensi meitä Saimaan kanavan rantaa pitkin polkiessa. Matkalla näimme myös Saimaan kanavan sulkuja niin vanhoja kuin uusiakin. Hullua ajatella kuinka sulut oikeasti toimivat. Oppaamme kertoi meille, kun sulut suljetaan niin vesi voi laskea lähes kymmenen metriä. Ajatus kiviseinämien välissä olosta saa mahan pohjan kutkuttamaan.

Vanha Saimaan kanavan sulku. Itse asiassa tämä vanhempi Saimaan kanava oli paljon pienempi sekä kapeampi verrattuna nykyiseen Saimaan kanavaan ja sulkuihin. Vanhan sulun aikaan tarvittiin monia voimakkaita miehiä pyörittämään sulkuja auki hartiavoimin. 

Kanavan varren puutarhan sisäpihalta löytyi vanha museokahvila. Museokahvilan näyttelyistä selvisi, että Saimaan kanava on ensimmäisen kerran avattu vuonna 1856. Auringon paisteessa oli ihana nauttia virkistävästä jäätelöstä museokahvilan viihtyisällä sisäpihalla. Sähköpyörä kuljetti meidät Lappeenrannan satamaa kohti Saimaan rantaa pitkin. Retken päätteeksi pääsimme nauttimaan vedyt Sataman torille samalla nauttien lämpimästä kesäpäivästä.

Museokahvilan viihtyisä piha (kuva: Discover Saimaa)

Retki oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut muutaman tunnin kevyt pyörälenkki samalla koluten Lappeenrannan historiaa sekä Saimaan kanavan toimintaa. Sähköpyörillä matka oli helppo taittaa ilman suurta urheilusuoritusta, keskittyen enemmän nauttimaan maisemista ja historiasta. Museokahvila tarjosi reitin varrelle sopivan tauon pysähtyä syventymään alueen historiaan sekä/tai nauttimaan jäätelön.

Ihanan pirteä ja elinvoimainen Lappeenrannan satama (kuva: Discover Saimaa)

Eläväisen iloinen opas Jenna (kuva: Discover Saimaa)

Melontaretki Saimaalla – Kyläniemen kierto

Helatorstain vkl:n melontaretki kokeneiden melojien kanssa Saimaalla oli jälleen kerran mieleenpainuva elämys. Tällä kertaa reittisuunnitelmassa oli kyläniemen kierto Suur-Saimaan alueella. Reitin aikana oli paljon erilaisia saaria ja vaihtelevia maisemia. Vesi oli todella sinistä ja kirkasta ja puhdasta. Kullanruskeat upeat hiekkapohjat näkyivät kauas rannasta.

Reitti mutkitteli kivasti, kunnes Suur-Saimaan selkä taas aukeni ja antoi muistutuksen Saimaan armottomuudessa, kun tuuli alkaa näyttää voimiaan.

Lähdimme Imatran Ukonlinnasta kohti Kyläniemeä. Kyläniemen pohjoispuolelta kiertäen Rastinniemen ja Sarviniemen välistä, Ilkonsaaren ja Muukonsaaren kautta takaisin Ukonlinnaan. Ympyrä sulkeutui neljän päivän jälkeen.

▶️  Keskiviikko iltana lähtiessämme Tiurunselällä puhalti noin 10m/s. Ensimmäinen etappi 7km oli suoriuduttu kunnialla ja pidimme luksusleirin Mietinsaaressa ja pääsimme privat saunaan. Virkistysalueen saunat olivat suljettu koronan vuoksi, joten ajatus saunasta kuulosti hyvältä, jos ja kun se jää viimeiseksi saunahetkeksi tällä reissulla. Yöllä ripsi vettä tasaiseen tahtiin ja aitan katon ropinaan oli mukava nukahtaa. 

Torstai aamusta Mietinsaaressa harrastimme hortoilua. Keräsimme mesiangervoa ja horsmaa, nokkosia ja vuohenputkia. Nautimme täysin siemauksin metsän tuoksuista  ja sen rauhoittavasta vaikutuksesta ennen kuin lähdemme Saimaan tyrskyihin. Sillä olihan se luvannut meille taas riittävästi kovaa tuulta ja aallokkoa. Maisteltiin pihlajan silmuja, jotka maistuivat hieman jopa toffeelle. Voimateeksi ennen kajakkiin istumista maistuikin tuoksuva mesiangervo tee.

Metsässä löysimme myös korvasieniä. Jätimme ne vielä kasvamaan ja odottamaan sopivampaa hetkeä niiden ryöppäämiseen. Sillä eihän meillä melojille ole aikaa käydä korvasieniä ryöppäilemään 🙂

Meloimme Mietinsaaren länsipuolta suojalta kovalta pohjoistuulelta. Matkalla näimme kalasääksin ison pesän puun latvassa. Sääksit vartioivat jo kaukaa tiukasti pesäänsä lennellen upeasti kovasta tuulesta piittaamatta. Kun olimme ohittaneet saaren riittävän etäisyyden päähän, niin molemmat hienosti laskeutuivat takaisin pesäänsä.

Härskiänsaari ohitettiin itäpuolelta ”vastatuulen vahvistaessa” meitä. Härskiänsaaren sillan alitus pienestä rännistä oli mukavaa vaihtelua pitkän selän ylitykseen. taisi jollain kolahtaa hieman melakin pyöreään kattopeltiin. 

Härskiänsaaren sillan alitus pienen tunnelin läpi. Kuva: Discover Saimaa

Päätepiste Huuhan hiekkaranta yllätti meidät todellisella tyyneydellä ja pitkällä hiekkarannalla. Onhan se kuitenkin Etelä-Karjalan pisin hiekkaranta. Päivämelonnan pituudeksi tuli 25km.

Huuhan kullankeltainen hiekkaranta. Kuva: Discover Saimaa

Teimme trangialla maukkaan illallisen ja Taru teki nuotiossa muurinpohjapannulla sisäfilepihvejä ja lisukkeina valkosipuliperunoita. Kylkiäiseksi punaviiniä lasillinen. 

Kyllä sen jälkeen uni maistui meille teltassa luonnon ääniin nukahtaen.

Perjantai aamusta teltan oven avatessa sininen Saimaa kimmelsi komeudellaan ja aurinko antoi kirkasvalohoidon heti kättelyssä. Meloimme Kutveleen kanavan läpi. Kutvele on aika hauska nimi, sanoi Riitta. Elämää rannoilla näkyi ja lossi ajoli edes takaisin saariston ihmisiä tai ehkäpä matkailijoita, jotka saapuivat viettämään pitkää vkl:a.

Kyläniemen puolella hienosti mutkitteleva tie Saimaan rantaa pitkin näytti todella herkulliselta pyöräretkiä ajatellen. Taru kertoikin, että ei enää kauan, kun uusi Saimaan saariston uniikki pyöräilyreitti avautuu. Käy katsomassa. Saimaan saariston pyöräilyretki

Pyöräreitin varrella kulkee lauttakuljetus Kyläniemi – Sarviniemi välillä. Pyöräretki pitää kyllä kokea ensi kerralla, kun saavumme Saimaalle. 

https://www.saimaageopark.fi/kohteet/kylaniemi-ii-salpausselka-ice-marginal-formation/

Sarviniemi-SaimaaGeopark 

Löysimme mukavan rantakallion, jossa pidimme herkullisen lounastauon. ☀️ Trangiat pöhisivät kalliolla. Lähtiessämme jatkamaan matkaa meloen, niin kallion takaa Lasse sai kokea joutsenen kanssa mielenkiintoisen kohtaamisen. Joutsen alkoi hyökkäilemään Lassea kohti ja siinä oli naurussa pidättelemistä, kun mela alkoi heilumaan hurjaa vauhtia ja vesi pärskyi ja melui karkuun kerkesi. Me muut kiersimme kauempaa pienen saaren ja jätimme rauhaan ison ärhäkän linnun. Taisi olla pesä siellä saaressa. Muitakin lintuja näimme aikalailla, vaikkakin muuttolinnut olivat melkein kaikki jo matkustaneet pohjoiseen.

Kyläniemen pohjoispuolella yövyimme Ruuhonsaaressa. Saimme todella nauttia hienosta ja lämpimästä illasta hiekkarannalla. Saari oli melko iso ja siellä oli mukavasti vaihtelevia maastoja ja rantoja. Päivän melontareitti oli antoisa. Matkan aikana kierrettiin  Saimaan saariston hienoja saaria. Isompien saarien välissä oli myös mielenkiintoisia kapeikkoja. Yhdestä kapeikosta löydettiin todella upea salmi, missä oli korkeat kalliot. Siellä olisi voinut vaikka harrastaa kiipeilyä. Täytynee ensi reissulla ottaa matkaan mukaan kiipeilyköysi ja kiipeilykengät😃🧗🏻‍♂️  Kilometrejä tulikin tälle päivälle jopa 31km.

Lauantaina Ruuhonsaaresta meloimme kevyessä itätuulessa kohti Rastinnniemeä. Rastinniemessä pidimme maisematauon. 

Ihmeellistä kyllä, tällä kertaa emme nähneet Saimaannorppia. Taisi olla norpille liian lämmin ilma, mutta meille sopi lämmin ilma mainioisti. Lämmin alkukesän päivä sai meidät pulahtamaan jopa kolmeen otteeseen uimaan melontapäivän aikana ja se kyllä piristi kummasti. 

Ilkonsaaren ja Muukonsaaren välissä Myllärisen Marjon kohdalla kuulimme härkälinnun ”kaunista” ääntelyä. Näimme myös kuikkia. Ilkonsaaressa houkuttelevalla hiekkarannalla pidimme lounastauon. Tämä oli loppu kevään lämpimin päivä. Bikineissä ruokaa laittaessa piti käydä taas välillä uimassa.

Muukonsaareen tuli 36 km, joka oli pisin melontapäivä ja sen kyllä huomasi kropassa. Loppu matkasta kaakkkoistuuli yltyi vielä ja puuskat tuli voimakkaina mantereen yli.  Saaressa vietimme Kirsin syntymäpäiviä ja nautimme synttärisankarin koko matkan ajan kuljettamaa Shampanjaa. Miten hyvälle se maistuikin luonnossa. Illan joogan aiheeksi sileillä ja lämpimillä kalloilla tulikin Shampanja joogan. Kiitos vielä siitä Riitta! 

Shampanja jooga Muukonsaaren kallioilla. Kuva: Discover Saimaa.

Sunnuntaina heräsimme lintujen lauluun. Muukonsaaressa oli erilainen luonto kuin aiemmin. Tämä saari poikkesi aiemmista karun kauniista kallioista ja kangasmaastosta. Vallitseva luontotyyppi oli rehevä lehtometsä, savimaa ja vasta leikattu ruoho.

Luonto ympärillämme antoi rauhallisen tunnelman ja aamusta kalliolla harrastimme joka aamuisen herättelevän melontajoogan. 

Sää oli koko reissun ajan parempi, mihin olimme varautuneet. Sääennusteen +4, 10m/s tuulta ja räntää vaihtui kesäkeleihin ja uimataukoihin. Vastatuulta oli eri vaikeuskertoimilla. Saarien suojassa olimme tuulelta suojassa. Isojen selkien ylityksen, kuten petranselkä sattui sopivasti tuulen puolesta, sillä juuri silloin tuuli ja puuskat olivat kevyempiä.

Hauskaa oli (koronaetäisyyksin)☝️😊 Retki päättyi onnellisesti ja tultiin ehjänä ja hyväntuulisina maaliin. Matkakilometrejä kertyi reilu sata. Hyppäsimme vielä kerran uimaan. Pakkasimme tavarat ja nostimme kajakit auton katolle.

Ajoimme kohti auringinlaskua uusia seikkailuja suunnitellen.

Team Shokki

Taru, Kirsi, Riitta ja Lasse 

Melontaretki Saimaalla muuttolintujen aikaan

Helatorstain vkl:n melontaretki kokeneiden melojien kanssa Saimaalla oli jälleen kerran mieleenpainuva elämys. Tällä kertaa reittisuunnitelmassa oli kyläniemen kierto Suur-Saimaan alueella. Reitin aikana oli paljon erilaisia saaria ja vaihtelevia maisemia. Vesi oli todella sinistä ja kirkasta ja puhdasta. Kullanruskeat upeat hiekkapohjat näkyivät kauas rannasta.

Reitti mutkitteli kivasti, kunnes Suur-Saimaan selkä taas aukeni ja antoi muistutuksen Saimaan armottomuudessa, kun tuuli alkaa näyttämään voimiaan.

Lähdimme Imatran Ukonlinnasta kohti Kyläniemeä. Kyläniemen pohjoispuolelta kiertäen Rastinnimen ja Sarviniemen välistä, Ilkonsaaren ja Muukonsaaren kautta takaisin Ukonlinnaan. Ympyrä sulkeutui neljän päivän jälkeen.

_________________________________________________________________________________________________________________


Keskiviikko iltana Tiurunselällä puhalti noin 10m/s. Ensimmäinen etappi 7km oli suoriuduttu kunnialla ja pidimme luksusleirin Mietinsaaressa ja pääsimme privat saunaan. Virkistysalueen saunat olivat suljettu koronan vuoksi, joten ajatus saunasta kuulosti hyvältä, jos ja kun se jää viimeiseksi saunahetkeksi tällä reissulla. Yöllä ripsi vettä tasaiseen tahtiin ja aitan katon ropinaan oli mukava nukahtaa. 

Torstai aamusta Mietinsaaressa harrastimme hortoilua. 

Nuoret nokkoset eivät polta kämmeniä. Kuva: Discover Saimaa

Keräsimme mesiangervoa ja horsmaa, nokkosia ja vuohenputkia. Nautimme täysin siemauksin metsän tuoksuista ja sen rauhoittavasta vaikutuksesta ennen kuin lähdemme Saimaan tyrskyihin. Sillä olihan se luvannut meille taas riittävästi kovaa tuulta ja aallokkoa. Maisteltiin pihlajan silmuja, jotka maistuivat hieman jopa toffeelle.

Voimateeksi ennen kajakkiin istumista maistuikin tuoksuva mesiangervo tee. Kuva: Discover Saimaa


Metsässä kohtasimme myös korvasieniä. Jätimme ne vielä kasvamaan ja odottamaan sopivampaa hetkeä niiden ryöppäämiseen. Sillä eihän meillä melojille ole aikaa käydä korvasieniä ryöppäilemään 🙂

Meloimme Mietinsaaren länsipuolta suojalta kovalta pohjoistuulelta. Matkalla näimme kalasääskin ison pesän puun latvassa. Kalasääskit vartioivat jo kaukaa tiukasti pesäänsä lennelle upeasti kovasta tuulesta piittaamatta. Kun olimme ohittaneet saaten riittävän etäisyyden päähän, niin molemmat hienosti laskeutuivat takaisin pesäänsä.

Riitta alittaa Härskiänsaareen johtavan sillan. Edessä odottaa navakkaa tuulta. Kuva: Discover Saimaa


Härskiänsaari ohitettiin itäpuolelta ”vastatuulen vahvistaessa” meitä. Härskiänsaaren sillan alitus pienestä rännistä oli mukavaa vaihtelua pitkän selän ylitykseen. taisi jollain kolahtaa hieman melakin pyöreään kattopeltiin. Päätepiste Huuhan hiekkaranta yllätti meidän todellisella tyyneydellä ja pitkällä hiekkarannalla. Onhan se kuitenkin Etelä-Karjalan pisin hiekkaranta. Päivämelonnan pituudeksi tuli 25km.

 Huuhanranta on eteläisen Saimaan pisin hiekkaranta 1,5 km. Kuva (Discover Saimaa)


Teimme trangialla maukkaan illallisen ja Taru teki nuotiossa muurinpohjapannulla sisäfilepihvejä ja lisikkeina valkosipuliperunoita. Kylkiäiseksi punaviiniä lasillinen. Kyllä sen jälkeen uni maistui meille teltassa luonnon ääniin nukahtaen.

Perjantai aamusta teltan oven avatessa sininen Saimaa kimmelsi komeudellaan ja aurinko antoi kirkasvalohoidon heti kättelyssä. Meloimme Kutveleen kanavan läpi. Kutvele on aika hauska nimi, sanoi Riitta. Elämää rannoilla näkyi ja lossi ajoi edes takaisin saariston ihmisiä tai ehkäpä matkailijoita, jotka saapuivat viettämään pitkää vkl:a.

Kyläniemen puolella hienosto mutkitteleva tie Saimaan rantaa pitkin näytti todella herkulliselta pyöräretkiä ajatellen. Taru kertoikin, että ei enää kauan, kun uusi Saimaan saariston uniikki pyöräilyreitti avautuu. Käy katsomassa. Saimaan saariston pyöräilyretki

Pyöräreitin varrella kuulemma kulkee lauttakuljetus Kyläniemi – Sarviniemi välillä. Pyöräretki pitää kyllä kokea ensi kerralla, kun saavumme Saimaalle. 

https://www.saimaageopark.fi/kohteet/kylaniemi-ii-salpausselka-ice-marginal-formation/

Sarviniemi-SaimaaGeopark

Löysimme mukavan rantakallion, jossa pidimme herkullisen lounastauon. Trangiat pöhisivät kalliolla. Lähtiessämme jatkamaan matkaa meloen, niin kallion takaa Lasse sai kokea Joutsenen kanssa mielenkiintoisen kohtaamisen. Joutsen alkoi hyökkäilemään Lassea kohti ja siinä oli naurussa pidättelemistä, kun mela alkoi heilumaan hurjaa vauhtia ja vesi lensi, että karkuun kerkesi. Me muut kiersimme kauempaa pienin saaren ja jätimme rauhaan ison ärhäkän linnun. Taisi olle pesä siellä saaressa. Muitakin lintuja näimme ja vielä muutamat muuttolinnutkin näimme. 

Kyläniemen pohjoispuolelta yövyimme Ruuhonsaaressa. Saimme todella nauttia hienosta ja lämpimästä illasta hiekkarannalla. Saari oli melko iso ja siellä oli mukavasti vaihtelevia maastoja ja rantoja. Päivän melontareitti oli antoisa. Matkan aikana kierrettiin myös Saimaansaariston hienoja saaria. Isompien saarien välissä oli myös mielenkiintoisia kapeikkoja. Yhdestä kapeikosta löydettiin todella upea salmi, missä oli korkeat kalliot. Siellä olisi voinut vaikka harrastaa kiipeilyä. Täytynee ensi reissulla ottaa matkaan mukaan kiipeilyköysi ja kiipeilykengät😃🧗🏻‍♂️  Kilometrejä tulikin tälle päivälle jopa 31km.

Ruuhonsaaren ilta. Kuva: Discover Saimaa


Lauantaina Ruuhonsaaresta meloimme kevyessä itätuulessa kohtiRastinniemeä. Rastinniemessä pidimme maisematauon. Matkan aikana tuli useampi ”tekninen” tauko.

Ihmeellistä kyllä, tällä kertaa emme nähneet Saimaannorppia. Taisi olla norpille liian lämmin ilma, mutta meille sopi lämmin ilma mainioisti. Lämmin alkukesän päivä sai meidät pulahtamaan jopa kolmeen otteeseen uimaan melontapäivän aikana ja se kyllä piristi kummasti.

Ilkonsaaren ja muukonsaaren välissä Myllärisen Marjon kohdalla kuulimme härkälinnin ”kaunista” ääntelyä. Näimme myös kuikkia. Ilkonsaaressa houkuttelevalla hiekkarannalla pidimme lounastauon. Oli tämän loppu kevään lämpimin päivä. Bikineissä ruokaa laittaessa piti käydä välillä uimassa.

Ilkonsaaressa ihana lounashetki. Kuva: Discover Saimaa


Muukonsaareen tuli 36km, joka oli pisin melontapäivä ja sen kyllä huomasi kropassa. Loppu matkasta kaakkkoistuuli yltyi vielä ja puuskat tuli voimakkaina mantereen yli.  Saaressa vietimme Kirsin syntymäpäiviä ja nautimme synttärisankarin koko matkan ajan kuljettamaa Shampanjaa. Miten hyvälle se maistuikin luonnossa. Kiitos vielä siitä!

Shampanjaa Saimaan rannalla. Kuva: Discover Saimaa

Sunnuntaina heräsimme lintujen lauluun. Muukonsaaressa oli erinlainen luonto kuin aiemmin. Tämä saari poikkesi aiemmista karun kauniista kallioista ja kangasmaastosta. Vallitseva luontotyyppi oli rehevä lehtometsä, savimaa ja vasta leikattu ruoho.

Luonto ympärillämme antoi rauhallisen tunnelman ja illasta kalliolla harrastimme  joka päiväisen melontajoogan. Se kyllä auttaa huomattavasti pitkän vesillä olleen päivän jälkeen.   

Sää oli koko reissun ajan parempi, mihin olimme varautuneet. Sääennusteen +4, 10m/s tuulta ja räntää vaihtui kesäkeleihin ja uimataukoihin. Vastatuulta oli eri vaikeuskertoimilla. Saarien suojassa olimme tuulelta suojassa. Isojen selkien ylityksen, kuten petranselkä sattui sopivasti tuulen puolesta, sillä juuri silloin tuuli ja puuskat olivat kevyimmilllä asteikolla. Retken pituudeksi tuli 115km.

Hauskaa oli (koronaetäisyyksin)☝️😊 

Retki päättyi onnellisesti ja tultiin ehjänä ja hyväntuulisina maalliin. Matkakilometrejä kertyi reilu sata. Hyppäsimme vielä kerran uimaan. Pakkasimme tavarat ja nostimme kajakit auton katolle.

Ajoimme kohti auringionlaskua uusia seikkailuja suunnitellen.

Team Shokki

Taru, Kirsi, Riitta ja Lasse 

 

 


Sähköpyöräilyä

Sähköpyörän vastustajia ja puolestapuhujia on tullut vastaan lenkkimaastoissa. Itse kokeilin sähköpyörää ensimmäistä kertaa Gardajärvellä. Siellä tuli ensimmäinen kosketus ja positiivinen fiilis siitä, miten uusia ajatuksia sähköpyörälenkit saavatkaan aikaiseksi. Nyt olen ajanut ja testannut sähköpyörää Saimaan monipuolisissa maastoissa Imatralla ja Lappeenrannassa. Sain sähköpyörän testiajoon Iikan pyörävarikosta, joka on uusi pyöräliike Imatralla. Palvelu on ystävällistä ja huippulaatua. Suosittelen, jos on pyöränosto ajankohtaista.

Lyhyesti ohessa kooste  + ja – asiat, joita itse sain ajatuksia sähköpyöräilystä.

  • Motivoi lähteä ulkoilemaan, silloinkin kun ei millään jaksaisi lähteä ja voisi helposti jättää pyöräilyn väliin. Huomaamatta pari tuntia on sitten mennytkin luonnon kauniissa maisemissa
  • Eri tasoiset pyöräilijät pysyvät samassa ryhmässä esim hitaampi pyöräilijä pysyy kovempi tasoisen lenkki matkassa mukana
  • Uusia tuntemuksia ajoon ja maastossa monet paikat onnistuvat paremmin esim. juurakot ja kivet, sillä veto pitää vauhdin yllä, joka helpottaa ajoa

  • Asfalttitiellä pidemmässä matkassa  ei anna niin paljoa mukavuutta / hyötyä ajoon
  • Kunnon kannalta tietysti “normaali pyörä” antaa paremman vastuksen
  • Hinta korkea
  • Huolto oltava säännöllinen ja hinta sille myös korkeampi kuin normaali pyörälle
  • latauspiste oltava helposti – esim Hki taloyhtiöt yleisesti kieltävät latauksen pyörävarastossa
  • Ei uskalla jättää ulos säilytykseen

 

Myös testiajajat antavat oman näkemyksensä asiasta

 

Keski-ikäinen nainen

+pystyy pyöräilemään kovempi tasoisten mukana

+pidemmät matkat ja pitkät nousut helpottuvat

-raskas rakenteinen

-maastoon soveltuvan hyvän pyörän hinta on korkea

 

Murrosikäinen urheilullinen poika:

+ei tuu hiki

-ei tuu hiki

 

Oheinen pyörä oli testistä Iikan pyöräkellarista Imatran toimipisteestä. Tällä kertaa oli vain etujousitettu pyörä testissä.

Täysijoustopyörästä tykkään maastossa enemmän. Se antaa parhaat ajo mukavuudet maastossa. Toki sillä voi myös helpompia reittejä voi ajella.

TRIESTE, Kiipeilyä sekä historian havinaa
Vaellus Siciliaan Stromboli tulivuorelle

Trieste valikoitui meidän perheen matkakohteeksi mahtavien kiipeilypaikkojen sekä mielenkiintoisen historiansa vuoksi. Trieste on erilaisten kulttuurien kohtaamispaikka.  Triesten keskustan tyylikäs arkkitehtuuri ja mahtipontiset rakennukset kertovat Triesten Itävalta-Unkarin aikaisesta menneisyydestä. Vasta toisen maailmansodan jälkeen Trieste liitettiin Italiaan. 

 

 

Kulttuurien sekamelska. Roomalainen amfiteatteri ja toisella puolen tietä laatikkomainen poliisiasema.

 

Italialainen rento elämänmeno näkyi lukuisissa kahviloissa. Onhan Triesteä sanottu Italian kahvipääkaupungiksi, kuuluisan ILLY-kahvin kotipaikaksi. Ja tämähän oli täydellinen paikka miehelleni- nopea espresso tuplana pystytiskiltä. Lapsiemme mieleen taas olivat yömyöhään avoinna olevat jäätelöbaarit, joissa kokoontuivat sulassa sovussa koirat kuin pitkän  illallisen nauttineet triesteläiset.

 

 

Paljasjalkaisen italialaisen kiipeilyoppaan Alberton kanssa lähdimme tutustumaan Triesten lahdelta jylhinä kohoaviin vuoriin ja niiden kiipeilymahdollisuuksiin. Jo Napoleonin ajalla rakennetulta tieltä lähti pieni mutkainen polku metsän halki kohti huikaisevia kiipeilypaikkoja. Jos itse kalliokiipeily tuntuu haastavalta voi luonnonkauniista maisemista ja auringosta nauttia patikoiden tai maastopyöräillen.

 

Välillä oli pakko pitää selkä kiinni kivessä, kun maisemat huippasivat.

 

Kiipeilyoppaamme Alberto reititti meidän perheen miehille sopivan kiipeilyreitin kallionseinämään ja me tytöt tyydyimme ihailemaan maisemia auringon helliessä meitä. Ylhäältä oli hulppeat maisemat Triesten lahdelle, jossa simpukan keräyskorit keikkuivat meressä kauniissa rivissä  lempeiden aaltojen lomassa. 

 

Poikamme tutkii reititystä auringon lämmössä

 

Illalla ylänkömailla kapeiden kujien suojista löytyi Alberton opastama paikallinen maatila, jossa tarjoiltiin osmiza-illallinen. Osmiza on osa paikallista ja historiallista kulttuuria, jossa paikalliset perheet tarjoavat illallista oman tilan tuotteistaan.  Tunnelma osmiza-illassa oli eloisa. Illan edetessä nuori mies meni paikalle tuodun pianon eteen ja koko tallin täytti iloinen laulu. Lauluun yhtyivät perheiden iäkkäät jäsenet sekä lapset, myös kokki innostui laulamaan triesteläisten laulua. 

 

Illallinen koostui paikallisista erilaisista kinkuista ja leikkeleisitä sekä juustoista.

Discover Saimaa

Kevät saapui ja ulkona oli tänään auringossa 15 astetta lämmintä. Linnuilla on kevättä rinnassa.Sen kyllä kuulee äänestä ja niiden innokkaista lentonäytöksistä Vuoksen rannalla. Sieltä se kesä saapuu kovaa vauhtia, vaikka se ei tänä keväänä niin vahvasti tunnukaan kuin aiempina vuosina. Johtunee varmasti Korona viruksen aiheuttamasta karanteenijaksoista ja elämän hulluudesta mikä riehuu koko maapallolla. 

Kesällä meillä on tulossa mielenkiintoisia matkoja. Uskon ja toivon, että loppukesästä viimeistään meillä Suomessa on korona epidemia jo rauhoittunut. Pääsemme sitten nauttimaan Saimaan ”antimista” pyöräillen, joogaten, saunoen, uiden jne. Kuka sitten nauttii mistäkin tai haluaa kokea uusia elämyksiä. Osa matkoistamme kohdistuu Saimaan saareen, Mietinsaareen. Nyt siihen on vihdoin mahdollisuus ja sitä ei kannata jättää kokematta.

Tulevana kesänä järjestämme mm. vaelluksia, pyörämatkoja, joogamatkoja sekä melontareissuja. Syksyllä matkatarjonnassa on myös sieni- ja marjastusretkiä. 

Aurinkoisin terveisin,
Taru
Discover Saimaa

Kevät saapui ja ulkona oli tänään auringossa 15 astetta lämmintä. Linnuilla on kevättä rinnassa.Sen kyllä kuulee äänestä ja niiden innokkaista lentonäytöksistä Vuoksen rannalla. Sieltä se kesä saapuu kovaa vauhtia, vaikka se ei tänä keväänä niin vahvasti tunnukaan kuin aiempina vuosina. Johtunee varmasti Korona viruksen aiheuttamasta karanteenijaksoista ja elämän hulluudesta mikä riehuu koko maapallolla. 

Kesällä meillä on tulossa mielenkiintoisia matkoja. Uskon ja toivon, että loppukesästä viimeistään meillä Suomessa on korona epidemia jo rauhoittunut. Pääsemme sitten nauttimaan Saimaan ”antimista” pyöräillen, joogaten, saunoen, uiden jne. Kuka sitten nauttii mistäkin tai haluaa kokea uusia elämyksiä. Osa matkoistamme kohdistuu Saimaan saareen, Mietinsaareen. Nyt siihen on vihdoin mahdollisuus ja sitä ei kannata jättää kokematta.

Tulevana kesänä järjestämme mm. vaelluksia, pyörämatkoja, joogamatkoja sekä melontareissuja. Syksyllä matkatarjonnassa on myös sieni- ja marjastusretkiä. 

Aurinkoisin terveisin,
Taru
Vallée Blanche

Perheeseemme kuuluu minä, mieheni ja jo teini-iän saavuttaneet tyttö ja poika. Olemme harrastaneet laskettelua koko ikämme, mutta lasten kanssa vapaalasku yhdellä maailman hienoimmalla off-piste reitillä Vallée Blanchella jännitti etenkin vanhempia. Vallée Blanche on  Euroopan pisin off-piste reitti, joka on noin 20 kilometriä pitkä jäätiköllä sekä vuorien välissä laskettava osuus.

 

Aamu valkeni kirkkaana ja oli täydellinen hetki huikealle laskupäivälle. Saavuimme Chamonixin kylän alakabiinille hieman ennen yhdeksää, jossa näimme oppaamme Alberton. Kiiruhdimme kabiinille, koska kirkkaalla säällä oli myös runsaasti muuta laskukansaa suuntaamassa ylös vuorille. Chamonixin laakson jäädessä alas alkoi jännitys kuplia vatsassa, miten me selviämme retkestä. Onkohan tämä turvallista?

 

Kabiinista poistuessa henkeäsalpaavat maisemat avautuivat ympärillämme. Ilma tuntui ohuelta hengittää, olimmehan 3842 metrin korkeudessa Aiguille de Midin yläasemalla, Euroopan katolla. Oppaamme Alberto kertoi, että ohueen ilmanalaan on hyvä totutella ja suuntasimme kahvilaan ottamaan italialaiseen tyyliin espressot. 

 

Pienen ilmanalaan totuttelun jälkeen jälkeen lähdimme Vallée Blanchen jäätikölle vievään tunneliin laittamaan jäätikkö laskuun tarvittavat varusteet valmiiksi. Edellisenä päivänä oli retkeen jo valmistauduttu  säätämällä jääraudat jokaisen monoihin sopivaksi. Valjaat ja piipparit olimme alustavasti laittaneet valmiiksi jo alhaalla. Alberto tarkisti huolellisesti kaikkien välineet. Holkilliset pelastusköydet kiinnitettiin reppuihin kuin myös leveät vapaalaskusukset kiristettiin jokaisen omaan reppuun napakasti kiinni. Poikamme sai lumilapion vastuulleen ja mieheni toisen jäähakun. Itseäni jännitti kovasti lasten puolesta, mutta Alberton ammattitaitoinen ja määrätietoinen ote rauhoitti mieltä.

Vallée Blanche alkoi laskeutumisella kapeaa lumiharjannetta pitkin. Olimme koko perhe kiinni toisissamme haarniskoista toiseen kulkevalla köydellä. Vuoristo-oppaamme Alberto oli viimeisenä köydessä ja jäähakun kanssa varmistamassa, jos joku perheestämme sattuisi liukastumaan kapealla  polulla. Lumiharjanteella kävellessä keskityin ainoastaan jääpiikkien seuraavaan askelmaan sekä pysymään samassa tahdissa muiden kanssa. Harjanteen tasaantuessa laitoimme Alberton avustuksella sukset jalkaan. Auringossa kimaltelevaa lunta oli silmän kantamattomiin ja ainoastaan vuorten huiput  siintivät horisontissa, korkeimpana Mount Blanc, jonka juurelta lähdimme laskuun. 

 

 

Reitti oli runsaasti laskeneelle perheellemme ilottelua. Alberto laski edellä ja muut ohjeiden mukaan lähes edellisen jäljissä. Oppaan ammattitaito punnittiin jäärailojen kohdalla, jossa ohitimme turvallisesti monta seuruetta viisailla reittivalinnoilla. Lukemattomien jääsiltojen ylittäminen oli upeaa ja hieman mahan pohjassa kutkuttelevaa. Jäärailojen jälkeen pysähdyimme pienelle evästauolle. Ohjeet kerrospukeutumisesta sekä riittävästä nesteen mukaan ottamisesta oli nyt tarpeen, sillä mitä alemmaksi tulimme sen huikeampaa ja lämpimämpää laskeminen auringonpaisteessa oli. Mer de Glacella saimme liu’utella suksilla vuorten välissä auringon helliessä poskiamme.

 

Mer de Glacen reunamalle oli louhittu upea jääluola “Grotte de glace”, jonka sisällä kävimme jäähdyttelemässä ja ihastelemassa jääveistoksia.

 

 

Jäätikön reunalla saimme myös tuntea ilmastonmuutoksen seuraukset. Maaliskuun ensimmäisinä päivinä oli jo paikoitellen sulaa ja laskeminen kylään metsän halki ei ollut enää viisasta. Niinpä suoritimme päivän kovimman fyysisen ponnistuksen ja kiipesimme n. 500 narisevaa metalliporrasta ylös jäätiköltä.  Matkalla saimme lukea kylttejä vuosiluvuista, missä jäätikön raja oli kulkenut menneinä vuosikymmeninä. Lukuisten hikipisaroiden jälkeen olimme ylhäällä, jossa jäätikön raja oli ollut 80 vuotta sitten. Täältä lähti entisaikaa henkivä funikulaari, joka vei meidät metsän halki takaisin vilkkaaseen Chamonixin kylään. 

 

Kokonaisuudessaan Vallée Blanche oli unohtumattoman hieno off-piste lasku meidän perheelle Loistavan oppaan Alberton ansiosta huikea lasku oli myös turvallinen koko perheelle.




Kesän muistoja ja sade Saimaalla

Talven sateen keskellä on mukava katsella edellisen kesän valokuvia Saimaalta. Kirjaimellisesti syksy ja osa jo eletystä talvesta on satanut vettä, ja paljon. Saimaalla on kyllä vesisateellakin kaunista. Mitä kovemmin sataa, niin sitä kauniinpaa. Vai olisiko sille parempi sana kuin kaunis? No mielestäni se on kaunista karulla tapaa.


Sade saimaalla


On kiva suunnitella ensi kesällä uusia tapahtumia. Tulossa on mm. uniikki pyöräretki, jossa pääsemme tutustumaan Kyläniemen uuteen pyöräilyreittiin. Reitin välissä ylitetään pyörälossilla Saimaan selkä ja päästään jatkamaan matkaa Taipalsaaren puolelle kohti Lappeenrantaa. Kyläniemi on muodostunut viimeisen jääkauden lopulla ja osa toista Salpausselkää. Se on erittäin merkittävä ja upea harjualue.


Kyläniemen matkasta tulee keväällä lisää tietoa. Laitan myös kuvia tulemaan, kun päästään ensimmäisten joukossa avaamaan uusi huikea Etelä-Karjalan pyöräreitti.


Hyvää kevättä kaikille ja toivottavasti kesällä nähdään!

Sardinia – Alghero

Kuvassa olen Sardiniassa kiipeilemässä ja samalla tutustuen paremmin alueeseen ja sen tarjontaan. Meillä on tulossa ensi syksynä purjehdusmatka Sardiniaan, Alghero. Samassa paikassa on myös tämä kiipeilymesta, jossa olen laskeutumassa yhdelle tunnetuimmalle kiipeilypaikalle, joka on kallion syvennyksessä. Sardinian kalliot ovat mitä parhaimpia kiipeilyseinämiä upeissa merellisissä maisemissa. 

Purjeveneemme Sardiniassa on vuokravene, joka on 50 jalkainen Bavaria- merkkinen purjevene. Tilaa riittää isommallekin porukalle. Aaltojen kohdatessa vene ”ui” nätisti ja pehmeästi aaltojen läpi. Kuka vaan voi tulla purjehdusmatkalle ilman aiempaa kokemusta purjehduksesta. Kokenut veneen henkilökunta opastaa kyllä purjehduksen saloihin.
Mikä olisikaan hienompaa viettää aikaa merellä, kuin päästä nauttimaan tuulen viemästä ja aaltojen kauniista äänistä. Ne soivat vielä pitkään ajatuksissa satamaan pääsyn jälkeen.
Tuulet ovat ystävämme!
Taru
YHTEYSTIEDOT

Discover Saimaa

+358 41 313 6868 

Y-tunnus 2497697-2

OTA YHTEYTTÄ
Anna nimesi.
Kirjoita viestisi.