Menu
Discover_saimaa_talvi

Marin maastopyöräilyt -blogi

Kosketus kesästä Saimaan rantapoluilla
Maastopyöräily Saimaalla

Kevään ensimmäisen lämpimän päivän henkäys tulvahti lämpimällä lempeydellään ovesta. Mikä mahtava ilma lähteä iltapäivästä kevään ensimmäiselle maastopyöräilyn yhteislenkille!

 

Yhteislenkin kokoontumispaikalla hieman jännittää ja samalla tuntuu kivalta nähdä ajokavereita. Vaihdetaan kuulumiset ja tehdään pientä katsausta varusteisiin. Jännittävää oli myös spekuloida kevään ensimmäisen lämpimän päivän ajovaatetusta sekä juomien määrää. Viisaimmat olivat ottaneet juomarepun, toisilla oli juomapullo, hyvä nestemäärä tämäkin lämpimänä iltapäivänä. Itse suosin toisessa pullossa urheilujuomaa ja toisessa vettä. Kesän lupaavasta lämmöstä kertoi myös uskallus siirtyä lyhythihaiseen pyöräilypaitaan. Pyöräilypaidoissa on se kätevyys, että selässä on kolmiosaiset taskut, joissa voi näppärästi kuljettaa vaikkapa pähkinöitä tai rusinoita, tai kuka nyt mitäkin tarvitsee maastolenkillä. Itse laitoin toisen juomapullon  kätevästi selkätaskuun ja sivutaskussa kulki  kännykkä. 

Kuva Annimaria Piesanen

Tämän päivän yhteislenkki ajettiin Karhumäen kautta kohti Saimaan rantaharjua. Lämmin tuuli viilensi mukavasti, kun hiki alkoi valua pitkin selkäpiitä ajellessa Saimaan rantaharjuilla. Kylläpä voisi kehua Imatran/Joutsenon ranta-alueita (etenkin Valkamanrannan ja Tiurun aluetta) mahtavana maastopyöräilypaikkana. Polut ja pienet metsäautotiet ovat nopeita ja helppoja reittejä polkea.  Kesän kosketuksen ja vapauden tunteen pystyi aistimaan joka solulla, kun viiletti porukassa pitkin Saimaan rantakivikkoja. Jyrkimmissä alamäissä ja kivikoissa ajokavereiden kannustus antoi roimasti uskallusta, rohkeutta ja itseluottamusta ajamiseen. 

 

Kuva Annimaria Piesanen

Taukoa pidimme aivan ihastuttavalla Valkaman hiekkarannalla. Laitoimme pyörät nätisti riviin puihin nojaamaan. Kunnes Saimaalta tuli tuulen puuska joka kaatoi pyörät takavaihtajan päälle hiekalle ja vain muutaman sentin päähän betoniporsaasta. Tässäpä vinkkiä kaikille aloitteleville MTB-kuskeille. “Älä koskaan laita pyörää maahan tai mitään vasten niin, että takavaihtaja on maata päin”. Onni oli meidän puolella ja pyörät säilyivät ehjänä ja matka sai jatkua, huh huh! 

 

Mari

-kesän kosketuksesta nautiskeleva MTB-lady-

 

Yhdessä ajamisen riemua

Pyöräily on yksilölaji kuitenkin ihmisillä on luontainen tarve olla yhteydessä toisten kanssa. Toisilla se on suurempi kuin toisilla. Osa tykkää pyöräillä ja liikkua itsekseen metsän siimeksessä nauttien luonnon äänistä ja tunnelmasta. Osa kuuntelee lempilistaa spotifystä ja toiset nauttivat äänikirjojen maailmasta. 

 

Myös hektisen arjen vastapainona on ilahduttavaa ajella itsekseen ja tehdä reittisuunnitelmia vain omassa mielessään. Joskus myös yhteisen ajan löytyminen ja pyörälenkkien sovittaminen yhteen moneen työ- ja treenikalenteriin muodostuu yksinkertaisesti vain liian haastavaksi tai ei vaan  jaksa edes ryhtyä sitä yrittämään. Jos tykkäät pyöräillä yksin, on kuitenkin hyvä, että ilmoitat jollekin tutulle mihin menet ja suurin piirtein milloin palaat. Maastopyöräilyssä kuitenkin sattuu ja tapahtuu metsän siimeksessä, joten turvallisuusnäkökulmat on syytä ottaa vakavasti huomioon.

 

 

Itselleni pyöräilyharrastus ja luontoliikunta on täyttänyt lisääntyvää vapaa-aikaa lasten kasvaessa. Yhteislenkit ovat olleet todella mukavia. Minua on erityisesti ilahduttanut pyöräilevien ihmisten hyväntuulisuus ja rento elämänasenne. Pyöräilyn myötä olen tutustunut erilaisiin ihmisiin ja yhteiset pyörälenkit porukassa ovat olleet piristäviä. Tietysti samantasoisen porukan löytyminen aloittelevalle maastopyöräilijälle on sovittelua vauhdin kanssa ja haastavat tekniset osuudet saattavat mennä taluttaessa pyörää. Yhteislenkille lähtiessä on hyvä selvittää, minkä tasoisia ajajia on mukana sekä kuinka tavoitteellista ajaminen on. On kurjaa roikkua viimeisenä, naama punaisena hikeä valuen todeten, että taas muut odottavat sinua seuraavan mäen päällä. Onko tämän porukan tarkoitus ajotreeni vai retkipyöräily? Haetaanko vain yhteisiä kokemuksia maisemia ihaillen vai onko tavoitteena oppia ajotekniikoita  tavoitteena  paremmaksi pyöräilijäksi kehittyminen. Mietintään siis jää, kohtaako omat toiveet juuri tämän yhteislenkkiporukan suunnitelmien kanssa?

 

Toisaalta yhdessä ajaminen opettaa, mitä ajolinjoja valitaan haastavissa paikoissa. Hienoimmalta on tuntunut itsensä voittaminen. Yleensä ryhmässä ylittää itsensä vauhdin ja rohkeuden suhteen. Maisemat vaihtuvat nopeasti ja aina oppii uusia reittejä ja tutuistakin maastoista löytyy uusia polkuja. Kotiin tullessa ja endorfiinien ollessa koholla voi vain todeta: “Olipa taas kivaa!”

 

Yhteislenkeillä saa myös usein hyviä vinkkejä kokeneemmilta pyöräilijöilta varusteista, kokemuksia erilaisista pyöristä, pyörän huollosta ja säätämisestä sekä usein kuulee erilaisia tarinoita erilaisista pyöräreiteistä ja -matkoista. 

Sanoisinkin, että rohkeasti vaan etsimään itselle sopiva yhteislenkkiporukka ja nauttimaan maastopyöräilyn tuomista iloista, yhdessä.

 

Mari

-kimppalenkkejä odotteleva MTB-lady-

 

Pohdintaa varusteista; lukko- vai flättipolkimet

Aurinko pilkistää pilvien takaa ja työntää kevään pirteimmän räntäsateen eilisen muistoksi. Saimaalta ovat jo jäät lähteneet ja polut ovat jo lähes kuivuneet. 

 

Tärkeimmät varusteet; kunnon pökät ja lasit

 

Vaatetuksen kanssa on aina suurta pohdintaa; tärkein on kuitenkin hyvät pyöräilyhousut, jotta välttää pahimmat hankaukset herkimmillä alueilla. Hyväksi ratkaisuksi olen huomannut pitkät pyöräilyyn sopivat bibsit eli pehmusteiset henkselitrikoot ja päälle tuulen sekä sateen kestävät shortsit. Pitkät sukat tai keväällä säärystimet tuntuvat mukavalta tuulessa ja ravan roiskeessa. Lyhyt oppimäärä maastopyöräilystä on jo opettanut, että tärkeintä vaatetuksessa on käytännöllisyys ja mukavuus, vaikka toki olisihan se kiva, että värit sointuisi kauniisti yhteen pyörän värityksen kanssa.

 

Muita maastopyöräilyyn liittyviä kevään merkkejä on aurinko-/ajolasien kunnon tarkistaminen. Laseissa on tärkeää, että pysyvät kunnolla päässä kovemmassakin vauhdissa ja näkökenttä on mahdollisimman laaja.  Ajomukavuutta sekä -käytännöllisyyttä lisää myös etteivät pienet hiekanjyvät hypähtele vauhdissa silmiin.

 

 

Flätti- vai lukkopolkimet

 

Seuraavaksi pohdin jokohan olisi minun aika siirtyä kokeilemaan lukkopolkimia. Olen viime kesän ja talven ajanut ns.flättipolkimilla, joissa on metallinapit auttamassa kengän pitävyyttä polkimilla. Olen ollut varsin tyytyväinen sitruunankeltaisiin polkimiini niin kivikossa kuin muissakin tiukoissa paikoissa. Olisinkohan aloittelevana pyöräilijänä selvinnyt vammoitta lukkopolkimilla? Vauhtia kuitenkin saisi enemmän lukkopolkimilla ja oikeat pyöräilijät niitä käyttävät, joten ryhdyn tutkimaan millaiset polkimet olisivat minun ajoon sopivat. Sain hyviä vinkkejä kokeneilta maastopyöräilijöiltä ja päädyn hankkimaan polkimet, joilla voi myös polkea hyvin myös flättikengillä. Kengillä on iso merkitys, vaikka se ei aluksi niin merkitykselliseltä tunnukaan. Loppukesästä hankkimani laadukkaan jäykkäpohjaiset flättikengät eivät kipeyttäneet loppukesästä penikoita eikä akillesjännettä. Nyt on kuitenkin aika hankkia lukkopolkimiin sopivat kengät. Ensimmäinen lenkki lukkopolkimilla onkin sitten varmasti jännittävä kokemus, kun kengät eivät alamäessä pompi enää polkimilta juurien päältä ajaessa.

 

 

 

Kevään varustepohdintojen jälkeen on aika siirtyä tutkimaan kuntotilannetta poluille.

 

Mari

– nautiskeleva wannabe MTB-pyöräilijä-

 

Aurinkoa, lunta, jäätä, vettä ja mutaa- kevätpyöräilyä

Ihana kevätaurinko houkutteli lähipolkujen kuntoa tutkiskelemaan. Edellinen pyörämaastolenkki oli muistoissa pelon sekaisena taiteiluna jään, sohjon ja mudan seassa. Nyt lämpötila oli kuitenkin jo lähempänä 15 astetta, joten voisi ajatella suurin osa poluista jo kuivunut.

 

Mitä juomaa mukaan?

 

Aurinkoinen ja lämmin ilma asetti taas uusia asioita mietintään. Tarvitsenko enemmän juotavaa mukaan kuin puolen litran juomapullon? Poikani vinkkasi ottamaan juomarepun mukaan ja tämä olikin hyvä vinkki. Laitoin juomapulloon puoli litraa itse sekoitettua Dexalia ja juomarakko-reppuun laitoin suurin piirtein saman verran vettä. Suosisin repussa vettä ja pullossa urheilujuomaa tai mehua. Juomareppuun ei kannata urheilujuomaa laittaa, koska sen puhdistaminen on aina yhtä työlästä. 

 

Juomareppu on siitä kätevä, että vauhdissa voi imaista vettä ja reppu ei tipahda kädestä tai aiheuta vaaratilanteita poluilla. Juomareppuja on monenlaisia- vinkkinä muille aloitteleville maastopyöräilijöille on, että hanki kerralla kunnollinen. Tärkeänä pitäisin vartalon ympäri tulevia kiinnikkeitä, kun juoma vähenee repusta ja reppu kevenee on kurjaa ajaa juurakossa niskassa pomppivalla repulla. Eli valitse reppu, jossa on myös kiinnikkeet vyötäröllä.

 

Tunnelmat poluilta

 

Lähialueen polut olivat jo pääosin kuivuneet; paikoitellen pääsi nauttimaan maastopyöräilyn vauhdista ja polkujen rämistelyn ilosta. Myös kevään ilot eli jättimäiset mutelikot ja sulamisvesien luomat kohtuullisen syvät lätäköt toivat väriä ajeluun. Saimaan rannalla oli vielä jäätä, mutta aurinko lämmitti mukavasti jään synnyttämiin puikkoihin, joten luulen, että Saimaa on sula piakkoin.

Parin tunnin polkuilottelun jälkeen pyörä on pesua vailla. Kukakohan sen pesisi seuraavaa ajoa varten?

 

Mari

– kevät on aloittevan MTB-kuskin parasta aikaa-

Vaaran tunnetta kevätauringon alla

 

Pakkasyön jäljiltä metsän poluilla on kova pohja ja nautiskelevan maastopyöräilijän unelma keli tai ainakin näin ajattelin sen olevan. Kevätaurinko pilkottaa pilvien takaa, mikä mahtavuus lähtevä tutkimaan polkujen kuntoa talven jäljiltä.

 

 

Melko pian metsän siimekseen päästyäni ymmärsin, että pitkät, laiskat sunnuntai-aamut brunsseineen on syytä unohtaa, jos mielii keväällä kovalle polulle ajamaan. Tutut reitit tarjosivat monenlaista haastetta; oli hyvää kovaa polun pohjaa, sulia pätkiä, sohjoa ja joka maastopyöräilijän unelmaa rehellistä kuraa ja mutaa, ja reilusti. Irtolokari tuli satulan takana tarpeeseen, kun kuivaa kohtaa ei löytynyt kuin pystymetsän rämeiköstä. Muovinen irtolokasuoja on ollut näppärä hankinta. Se on helppo laittaa paikalleen satulan taakse ja kätevä irrottaa, kun viilettää kuivia neulaspolkuja pitkin harjuja keskikesän lämmössä. 

 

 

Toinen toimiva ratkaisu kylmän, mutta myös lian kanssa, on ollut tekniset kovapintaiset shortsit. Pehmusteisten pitkien pyörätrikoiden päällä olleet shortsit pitivät ajajan lähes kuivana koko matkan. Näillä pienillä vinkeillä maastopyöräilystä voi nauttia myös kosteammalla kelillä.

 

Aloittelevalle maastopyöräilijälle metsässä polkujen ajelu aikaisin keväällä ei välttämättä tuo maastopyöräilyn huumaa. Polut ovat aika haastavassa kunnossa. Pehmeän lumen tuoma turva juurakoiden ja kivien ylityksessä on menneen talven lumia. Jäisen polkupinnan reunoilta pilkistävät petolliset terävät kivien kärjet ja juurakot pullottivat mäntyjen oksien alta. Polku-uralla  on useassa paikalla jään ja sohjon sekamelska. Toisaalta, jos pitää jatkuvasta jännitteestä ja vaaran tunteesta niin varmasti arkiset huolet unohtuvat taiteillessa kohti seuraavaa mutkaa. 

 

Mari

– wannabe rohkea MTB-kuski-

 

Kokemuksia talvipyöräilystä

Kokemuksia talvipyöräilystä

 

Viime kesänä löysin uuden harrastuksen, maastopyöräilyn. Maastopyöräilyn vauhti ja pelonsekaiset onnen tunteet juurakoissa ja kivien väliköissä veivät minut mukanaan. Loistavan maastopyöräkesän jäljiltä päätin pyöräillä kerran kuukaudessa läpi talven, maastossa. Aiempi kokemus talvipyöräilystä oli ajasta ennen lapsia- eli lähes viime vuosituhannelta. Silloinkin pyöräilin ainoastaan turvallisesti asfaltilla työmatkoja.

 

Saimaan Vuoksi Luontoon
Saimaan Vuoksi Luontoon- tapahtuma,  Vuoksen kalastupuisto /Imatra 2/21

 

Talvipyöräilyn suurin haaste kiteytyi aluksi säähän sopivaan varustukseen. Pyörää ei voi maastoon lähtiessä vaihtaa, mutta muuta varustelua voi pohdiskella loputtomasti.  Katsella säätietoja, pohtia maastolenkin rasittavuutta, miten kylmä ilma vaikuttaa vaatteiden määrään? Jäätyvätkö varpaat, entä millaiset hansikkaat? Millainen hattu, trikoopipo, kypärämyssy vai mitä kypärän alle? Ja tietysti kaiken tulisi olla vedenpitävää, hengittävää ja tietysti sävy sävyyn huomioiden myös pyörän ja poljinten väritys. 

 

Omalla kohdallani parhaimmaksi osoittautui monien yritysten ja erheiden kautta kerrospukeutuminen ja hieman vähemmän vaatetta, kun lähtiessä ulos ajattelin laittaa. Alimmaksi laitoin paksut henkselipyörätrikoot ja päällä kuoripuvun. Kypärän alle valikoitui fleece kypärämyssy, joka lämmitti hyvin poskia ja kaulaa. Käsiin löytyivät vanhat joustavat lasketteluhansikkaat. Kenkäasia löysi uomansa vasta Saimaan jäällä pyöräillessä. Ehdottomasti sopivimmat kengät retkipyöräilyyn flättipolkimilla olivat Icebugit; pohja kova, karvaa sisällä ja haastavissa paikoissa kengän piikit auttoivat mukavasti pyörää taluttaessa liukkaalla jääpinnalla. Lopulta värillä ei ollut väliä varusteiden kanssa vaan käytännöllisyys saneli reunaehdot pukeutumiselle. Myös vanha kunnon villasukka toimi hyvin juomapullon ympärillä pitäen taukomehun varmasti lämpimänä.

 

Saimaalla 3/21

 

Talvipyöräilyn ehdottomasti parasta antia oli polkujen ajamisen helppous. Kivikot ja juurakot olivat muuttuneet mukavan pehmoiseksi poluksi, tosin kapeammaksi. Kapea polu-ura antoi keskivartalolle hyvää treeniä, koska kovan polun laidoilla vaani pehmeä valkoinen lumi, johon matkanteko hidastui. Kovalla polulla maastopyörän nastat purivat hienosti ja ylämäissä tuli lisää pitoa. Raskaita olivat taas lenkit suojasäällä, silloin kaipasin fatbiken paksua rengasta sekä haaveissa kiilsi jo sähköavusteisuus.

 

Kaikkinensa- jokaisena vuoden kuukautena olen maastopyöräilyt, ja kaikissa vuodenajoissa on haasteensa ja viehätyksensä. Kuitenkin kevät on aina uuden alku. Aurinko lämmittää jo ihanasti ja Saimaan rannoilta ovat kohta lumet sulaneet. Uusi maastopyöräkausi on alkamassa. Taidanpa viedä pyörän keväthuoltoon ja ryhdyn suunnittelemaan kesän pyöräretkiä 🙂

 

Mari

– luontoliikunnan nautiskelija-

YHTEYSTIEDOT

Discover Saimaa

+358 41 313 6868 

Y-tunnus 2497697-2

OTA YHTEYTTÄ
Anna nimesi.
Kirjoita viestisi.