Menu
Discover_saimaa_talvi

Tarude Travels

Kohtaamisia Itämerellä
Merellä

Tämä kirjoitus kertoo veneen purjehduskauden aloittamisesta, sekä kohtaamisista Itämerellä.

Oli tullut aika ottaa vene pois talviteloilta ja aloittaa valmistelut kesän purjehduskautta varten. Veneen varustelu veteenlaskun jälkeen otti yhdeltä käsiparilta yhden päivän, jonka jälkeen vene olisi siirtovalmiina Hangosta Helsinkiin. Vain miehistö puuttui. Ensimmäinen jäsen pääsikin Hangon Itäsatamaan maanantaina iltana. Turistikauden ulkopuolella normaalit kuolevaisten säännöt eivät koske Hangossa matkaajia, joka piti tälläkin kertaa paikkansa. Paikallisbussi toimitti tutun miehistöjäsenen suoraan satamaan kun muut matkustajat olivat bussista poistuneet.

Kauden aloitus voi olla jännittävää aikaa kaikille. Veneen omistajat miettivät onko kaikki veneen huolto- ja ylläpitotyöt tehty oikein. Onko akut ladattu, käynnistyykö kone, mistä tuo jäähdytysneste on valunut konetilan pohjille? Satamien henkilökunta rakentaa puitteita tulevaa kautta varten, talven tuhoja korjaillaan ja valmistellaan kaikkea mahdollista vesipisteistä kadonneisiin poijiuihin. Purjehtijat toivovat kaikkien tarvittavien varusteiden olevan mukana. Helpotuksen huokaus pääsee myös silloin kun vanhojen housujen nappi menee edelleen kiinni.

Ensimmäinen veneen siirtoilta sujui hyvin. Lyhyt matka retkeilysaareen sujui muitta mutkitta. Veden ollessa -35cm meitä jännitti että miten käy laituriin kiinnittymisen kanssa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kohta nautimmekin saaren saunan sopivan äkäisistä löylyistä. Saarella ei ollut ketään muita kuten näin huhtikuisena arkipäivänä yleensä on asian laita. Illalla nukkumaan mennessä oli tärkeää sulkea makuupussien vetoketjut hyvin, koska tavan mukaan päivällä ihan hyvin toiminut lämmityslaite ei enää käynnistynytkään. Veden lämpötilan ollessa n. 5 astetta veneessä saa nukkua aika vilpoisissa tunnelmissa.

Toinen siirtopäivä, ns. Pääpäivä alkoi maittavalla aamiaisella, jonka jälkeen siirryimme noutamaan seurueen siirtopurjehduksiin erikoistuneen jäsenen Boxin satamasta. Nopea noukkiminen laiturin päästä ei tuottanut onneksi tälläkään kertaa ongelmia syväyksen suhteen ja pääsimme etenemään kohti Bärösundin kanavaa, sekä Porkkalan selkää. Matka sujui leppoisissa tunnelmissa ja päätimme siirtää lounaamme valmistuksen samaan ajankohtaan rantautumisemme kanssa. Mietimme jo tässä vaiheessa että miten käy seuraavaan retkeilysaareen rantautumisen kanssa veneen syväyksen ollessa 2,45m. Tiesimme kokemuksesta että saareen pääsee nollaveden aikaan ihan hyvin, mutta näin alhainen vesi voisi tuottaa haasteita.

Pelkomme osoittautui todeksi emmekä päässeet rantautumaansaareen. Emme edes ulkolaituriin koska vettä oli veneellemme aivan liian vähän. Tällaisissa tilanteissa on hyvä olla ns. Pää kylmänä eikä toimia liian hätiköidysti. Päätimmekin kiinnittyä ulompana olevaan poijuun, syödä tukevan lounaan ja miettiä sitten vaihtoehtojamme. Kukaan ei halunnut lähteä uimalla rantaan hakemaan saaren soutuvenettä joten vaihtoehdot tuntuivat vähäisiltä. Saaren sauna kuitenkin piti meitä tiukasti otteessaan joten emme luovuttaneet. Samalla hetkellä VHF-radiomme alkoi laulaa veneemme nimeä ja ainoa näkemämme purjehdusvene otti meihin yhteyttä. Hän kyseli onko meillä kaikki kunnossa koska AISin mukaan veneemme liikkuminen näytti epäilyttävältä. Hän ajeli sitten meidän luo ja noukki ystävällisesti pari jäsentä kyytiin. Hänen veneen syväys oli riittävä sataman sisäänajoon, joten pääsimme noutamaan soutuveneen saareen siirtymistä varten. Saimme sovittua samalla että hän voi viedä soutuveneen aamulla takaisin saareen niin me pääsemme jatkamaan matkaa.

Saaren etelä-rannalta aukeaa henkeäsalpaava näkymä avomerelle joten saunoimme rauhassa pitkän aikaa. Pieni pulahdus mereen muistutti siitä että kesään on vielä hieman matkaa. Keväällä saariston äänimaailman täyttää lukuisat vesilintujen kuorot ja soidinmenojen seuraaminen onkin todella mielenkiintoista. Vesillä liikkujia on todella vähän joten oma rauha on taattu. Kaikki ulkoilua harrastavat tietävät miten hyvältä ruoka voi maistua luonnossa. Myöhäinen illallinen ei tälläkään kertaa pettänyt. Maittava ruoka ja hieman väsyneet jutut saivat kaikki nauramaan vedet silmissä päivän pienille sattumuksille ja vitseille.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämä reissu. Retkeily on aina täynnä pieniä sattumuksia vaikka mitään isoa yllättävää ei tapahdukaan. Suosittelemme kaikille aikaisen kevään reissuja, koska merellinen luonto näyttää silloin kesästä eroavan puolensa.

 

Purjehdusta Itämerellä
Purjehdusta Itämerellä
Lemmenjoen kullankaivuuretki
Lemmenjoen ruska-ajan kullankaivuu

Olen viiskymppinen ja metsissä lapsena paljon kuljeskellut. Lappi on aina kiehtonut, mutta toistaiseksi oli vaellus jänkhällä jäänyt toteutumatta. Tarude Travelsin avittamana löytyi kadoksissa ollut vaeltajaminä, teltassanukkujaminä ja kullankaivajaminä tärkeän puuttuneen Lapin palasensa.

 

Reissuun lähdin ystävän ehdotuksesta ja valmiiksi järjestetty matka sopi hyvin kiireiseen syksyyn, muuhun ei olisi ehtinyt. Syyskuun alussa suuntasin Inariin, jossa yövyimme perinteikkäässä Kultahovin hotellissa Juutuanjoen kosken äärellä. Perheyrityksen pyörittämässä hotellissa nautittu illallinen lukeutuu omassa kokemuksessani aivan parhaisiin, juuri sopivasti kypsennettyä tuoretta rautua…ja jälkiruuaksi käsittämättömän herkullinen koivunlehdelle maistuva makuelämys nimeltä savusauna. Mikä alku!

 

Seuraavana aamuna testikävely vaelluskengillä, rinkan pakkaus, kantamusten tarkistus ja viimeinen karsintakierros, ja sitten tositoimiin. Juu, kuusen alla nukutaan, kehuskelin veneenkuljettajalle, jonka kyydissä matkasimme alkumatkan Lemmenjokea pitkin. Hän lupasi minulle paljonkin kultaa, jos onnistuisin löytämään sen kuusen. Lupaava alku, ajattelin, mutta ei, minä hölmö etelän turisti, täällähän ei kuusia kasva.

 

Venematka Lemmenjoella, plus viisi astetta, komea ruska ja veneen ohjaimissa Lapin James Bond. Kovaa mentiin. Nenä kohmeissa lähdimme vesiputouksen juurelta tarpomaan kohti erämaata pakkaukset selässä. Ensimmäinen jyrkkä nousu laittoi mukavasti veren kiertämään ja siitä se sitten lähti rullaamaan. Löytyi metsäflow, upeat värit, hiljaisuus, vieressä virtasi tunturipuro, josta saattoi kahmaista raikasta juotavaa. Tuttavalliset kuukkelit seurasivat vaellusporukkaamme. Illansuussa saavuimme kansallispuiston taukopaikalle. Sinne oli löytänyt moni muukin vaeltaja vaikka luulin metsän olevan jo täysin ihmisvapaa. Telttoja oli kymmenkunta, nuotiolla nautittiin herkullinen kuivalihasta valmistettu illallinen, vaihdettiin kuulumiset ja sitten pehkuihin. Yö teltassa lämpimässä makuupussissa, solisevan tunturipuron äärellä, avot! Ensi kerraksi hankin vielä ilmatäytteisen patjan, niin kelpaa jopa käännellä kylkeä.

 

Aamupuuron vahvistamana jatkui vaellus syvälle erämaahan kohti kultaa ja kimallusta. Matkalla näimme hylättyjä valtauksia vanhoine erämökkeineen, puron reunalla tarkoin syödyn poron raadon. Ruokailija oli onneksemme jo siirtynyt kauemmas sulattelemaan, toivottavasti vatsa kylläisenä… ei vaan, taisi olla jo vanhempi raato. Matkan varrelta saattoi poimia suuhun variksenmarjaa, puolukkaa ja juolukkaa, erityisen mukavasti tämä toimi tunturille noustessa, kun ei tarvinnut kantamuksineen edes kumartua.

 

Näimme tunturin laella ihmeellisen lentokentän. Vierailimme erämaakirjastossa, joka maagisuudessaan lyö vertoja jopa muinaiselle Alexandrian kirjastolle. Vaelsimme, hengähdimme ja voi että miten hyvältä lämmin kahvi ja pala suklaata siinä välissä maistuikin. Ihaillessamme tunturilta avautui huikeita ruskan sävyttämiä näkymiä kauas eri ilmansuuntiin, vahva tunne että nyt oltiin eittämättä oikeassa paikassa. Päätimme kuitenkin jatkaa ja iltapäivällä saavuimme valtaukselle. Siellä tapasimme aidon kullankaivajan, jonka opastuksella kaivoimme ja huuhdoimme. Pimeässä illassa saunoimme, kastauduimme tunturipurossa ja tämän kruunasi vielä kullankaivajan tunnelmallisessa mökissä nautittu viiden tähden illallinen, villiyrtein maustettua riekkoa, poroa…mikä nautinto, mikä elämys! Ja niin, löytämäni kullat, ne taisin suunnilleen menettää illan korttipeleissä. Niinhän siinä perinteisesti kuuluukin käydä.

 

Kulta ja rikastuminen ei taida myöskään olla Lemmenjoen kansallispuistossa edelleen toimivien harvojen kaivajien päämotiivi, kultaa edelleen löytyy pieninä hippusina, mutta jopa pullojen kerääminen lienee tuottoisampaa. Kullankaivuu alkoi Lemmenjoella 1870-luvulla ja saavutti huippukautensa 1940-1950-luvuilla. Tuolloin alueelta löytyi jokunen suurempikin hippu ja kaivajia vieraili alueella julkkiksia ja valtioiden ylintä johtoa myöden. Tänä päivänä kaivaminen jatkuu enää harvoilla kaivauksilla, lähinnä kulttuurisena muistumana. Eletään lumesta lumeen erakkoelämää, asutaan pienissä mökeissä lähes omavaraisena ja luonnon ehdoilla. Lomailemaan tänne ei kuitenkaan tulla, lapiolla on kaivettava 30 kuutiota vuodessa, jotta saa valtauksensa säilyttää. Alueella aiemmin tapahtunut konekaivuu on nyt kielletty ja sen muokkaamat alueet maisemoidaan entiselleen.

 

Kolmantena päivänä jatkui vaellus, yli tunturien ja ohitse jo talviteloille laitettujen kultavaltausten.  Porojen juostessa tunturin harjanteella oli taianomainen näky. Pienet tauot tuntuivat myös yhä mukavammilta. Kävelymatkaa kertyi päivittäin noin kymmenkunta kilometriä. Enemmänkin olisi jaksanut, mutta tällä määrällä ehti sopivasti hengittää sisään tätä suurta elämystä ja luonnon rauhaa, samalla pohtia vähäsen myös syntyjä syviä.

 

Viimeisenä yönä majoituimme autiotupaan. Taas saunottiin, kylvettiin purossa ja illalla paisteltiin lettuja, nam! Tuvassa nukuttiin vierivieressä siskonpetissä, me ja toinen porukka, seitsemän iloista naista. Lämmin oli ja hauskaa. Aamulla jättäydyin hieman haikein mielin porukassa hännille nautiskelemaan. Mikä onni on saada olla täällä, mieli lepää, olo senkun vahvistuu, henki kulkee ja rinkka, sekin kulkee jo keveästi matkassa, kaikki mitä tarvitsee, ei mitään muuta. Tätä voisi jatkaa pidempäänkin ja niin tehdään – ensi vuonna uusiksi.

 

Matkan onnistumisesta suuri kiitos Tarude Travelsille, joka kokemuksen, taidon ja paikallisten tahojen kanssa verkostoitumisen ansiosta, saattoi tehdä matkasta kaiken tämän. Pääsin kokemaan Lappia ja sen taikaa parhaimmillaan, näkemää ihmeellisiä paikkoja, ja siihen päälle vielä nuo ikimuistoiset gastronomiset elämykset ja ihan paras matkaseura…Oli upeaa ja helppoa kerrankin voida saapua paikalle kädet heiluen, turvallisin mielin heittäytyä nauttia ja kokea!

 

Kullankaivuuta Lemmenjoella karukorvenkurussa
Kullankaivuuta Karukorvenkurussa
Lemmenjoen kullankaivuu  vaellusj a vaskaaminen
Vaskaamista Karukorvenkurussa
Kullankaivantaa Lemmenjoella
Kullankaivantaa
Lemmenjoen venekuljetus
Lemmenjoen ainutlaatuiset Nuoli-veneet ovat liikennöineet jo vuodesta 1946.
Lemmenjoen venekuljetus
Lemmenjoen venekuljetus
Lapin ruskan
Lemmenjoen ruskanvärit
Vaellus Lemmenjoella
Ravadasköngäs Lemmenjoen kansallispuistossa
Lemmenjoelle valtamaan
Lemmenjoen kauneutta
Otsikko
Lapin vaellus on unohtamaton elämys

L U O N T O – Elämän ja luonnon lahja

Luonto, joka ympäröi meitä jokaista. Olemme onnekkaita, että meillä Suomessa luonto kaikkien tavoitettavissa.

 

Kanervat ja marjapuuron väri sekä metsänvihreä kasvillisuus saavat hienon väriyhdistelmän Saimaan sinisen kanssa. Kuva: Discover Saimaa

 

Suomessa saamme nauttia ainutlaatuisesta luonnon kauneudesta ja alkuperäisyydestä. Saimaan alue puolestaan vetää meren ääreltä enemmän ja enemmän ihmisiä kokemaan luonnon puhtautta. Järviluonnon raikas tunnelma on saa mielenkin rentoutumaan.

Jokamiehenoikeudet. Toisin kuin monissa muissa maissa, jokamiehenoikeudet ovat Suomessa varsin laajat. Arvostus niitä kohtaan on jatkuvasti nousussa.

SAA

• liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen muualla kuin pihamaalla ja erityiseen käyttöön otetuilla alueilla (esimerkiksi viljelyksessä olevat pellot ja istutukset) 

• oleskella tilapäisesti siellä missä liikkuminenkin on sallittua (esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksista) 

• poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia 

• onkia ja pilkkiä

• kulkea vesistössä ja jäällä 

Et saa 

• aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille tai ympäristölle

• häiritä lintujen pesintää ja riistaeläimiä 

• kaataa tai vahingoittaa puita 

• ottaa sammalta, jäkälää, maa-ainesta tai puuta 

• häiritä kotirauhaa

• roskata 

• ajaa moottoriajoneuvolla maastossa maalla ilman maanomistajan lupaa

• kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia

 

Yksinkertaiset hienot luonnon värit yhdistyvät kauniisti toisiinsa.  Kuva: Discover Saimaa

 

Luonto kohtelee ihmistä siten, miten ihminen kohtelee luontoa

Mesiangervotee. Mikä ihana “tekosyy” lähteä luontoon. Kuva: Discover Saimaa

Luonto  on Suomen suurin liikuntapaikka, joka on meille avoinna ympäri vuoden. Luonto tuottaa voimaa ja energiaa, jonka vaikutuksesta saamme omaan elämään hyvinvointia ja avarakatseisuutta.

Tervemenoa L U O N T O O N!

 

Karanteeni elämää Italiassa
Karanteenielämää

Italiassa jatkuu pääpiirteittäin samanlainen karanteeni elämä. Sairastavuus- ja kuolleisuusluvut ovat olleet laskussa, joka helpottaa hieman tilannetta. Pohjois-Italiassa on osittain kevennetty karanteenia. Tietyillä alueella saa mennä jo ulkoilemaan. Se parantaa ihmisten mielen laatua ja pääsee vastaanottamaan kevättä ulkoilmaan. Tällä hetkellä omista kodista saa liikkua 500m.

4.5 pitäisi tulla lisää “vapautta”. Erilaisia liikuntamahdollisuuksia ollaan avaamassa. Muun muassa kiipeilyä suunnitellaan sallittavaksi maskien kanssa. La Sportiva urheiluvälinevalmistaja onkin aloittanut ensimmäisenä suunnittelemaan urheiluun sopivien maskien valmistamisen: https://www.lasportiva.com/it/la-sportiva-presenta-la-sua-prima-mascherina-igienica-e-sostenibile

Tuuli on taas alkanut puhaltamaan. Bora-tuuli on saapumassa. Veneen tuulimittari kertoo sen. Bora-tuuli on paikallinen vahva koillistuuli. Tuulen kesto toteutuu parittomien päivien syklissä. Eli joko se kestää yksi, kolme, viisi jne..päivää. Bora tuulen kun kokee, niin ei ihan hetkeen hätkähdä kovasta tuulesta.

 

TRIESTE, Kiipeilyä sekä historian havinaa
Vaellus Siciliaan Stromboli tulivuorelle

Trieste valikoitui meidän perheen matkakohteeksi mahtavien kiipeilypaikkojen sekä mielenkiintoisen historiansa vuoksi. Trieste on erilaisten kulttuurien kohtaamispaikka.  Triesten keskustan tyylikäs arkkitehtuuri ja mahtipontiset rakennukset kertovat Triesten Itävalta-Unkarin aikaisesta menneisyydestä. Vasta toisen maailmansodan jälkeen Trieste liitettiin Italiaan. 

 

 

Kulttuurien sekamelska. Roomalainen amfiteatteri ja toisella puolen tietä laatikkomainen poliisiasema.

 

Italialainen rento elämänmeno näkyi lukuisissa kahviloissa. Onhan Triesteä sanottu Italian kahvipääkaupungiksi, kuuluisan ILLY-kahvin kotipaikaksi. Ja tämähän oli täydellinen paikka miehelleni- nopea espresso tuplana pystytiskiltä. Lapsiemme mieleen taas olivat yömyöhään avoinna olevat jäätelöbaarit, joissa kokoontuivat sulassa sovussa koirat kuin pitkän  illallisen nauttineet triesteläiset.

 

 

Paljasjalkaisen italialaisen kiipeilyoppaan Alberton kanssa lähdimme tutustumaan Triesten lahdelta jylhinä kohoaviin vuoriin ja niiden kiipeilymahdollisuuksiin. Jo Napoleonin ajalla rakennetulta tieltä lähti pieni mutkainen polku metsän halki kohti huikaisevia kiipeilypaikkoja. Jos itse kalliokiipeily tuntuu haastavalta voi luonnonkauniista maisemista ja auringosta nauttia patikoiden tai maastopyöräillen.

 

Välillä oli pakko pitää selkä kiinni kivessä, kun maisemat huippasivat.

 

Kiipeilyoppaamme Alberto reititti meidän perheen miehille sopivan kiipeilyreitin kallionseinämään ja me tytöt tyydyimme ihailemaan maisemia auringon helliessä meitä. Ylhäältä oli hulppeat maisemat Triesten lahdelle, jossa simpukan keräyskorit keikkuivat meressä kauniissa rivissä  lempeiden aaltojen lomassa. 

 

Poikamme tutkii reititystä auringon lämmössä

 

Illalla ylänkömailla kapeiden kujien suojista löytyi Alberton opastama paikallinen maatila, jossa tarjoiltiin osmiza-illallinen. Osmiza on osa paikallista ja historiallista kulttuuria, jossa paikalliset perheet tarjoavat illallista oman tilan tuotteistaan.  Tunnelma osmiza-illassa oli eloisa. Illan edetessä nuori mies meni paikalle tuodun pianon eteen ja koko tallin täytti iloinen laulu. Lauluun yhtyivät perheiden iäkkäät jäsenet sekä lapset, myös kokki innostui laulamaan triesteläisten laulua. 

 

Illallinen koostui paikallisista erilaisista kinkuista ja leikkeleisitä sekä juustoista.

Gardajärvi

Kuva on Torbolen kylän rannasta. Itse olen ihastunut Gardajärven pohjoisosiin. Torbolen ja Malcecinen alue ovat  harrastelijan paratiisi.

Maastopyöräilyä Gardajärven huikeissa maisemissa
Maastopyöräilyä Gardajärven huikeissa maisemissa

Kuin myös hyvän ruoan ja kulttuurin ystävälle löytyy monipuolista tarjontaa. Riva kaupunki tarjoaa monipuolisuuttaan sekä pohjoisemmassa vuorilla oleva Arco on myös yksi lempikylistäni. Arcossa on paljon pyöräilijöitä ja kiipeilijöitä. Sieltä löytyy myös idyllisiä pikkukauppoja ja ravintoloita moneen makuun. 

Gardalla on helppo aloittaa surf harrastus, sillä aallokko ei nouse niin isoksi kuin merellä. Vesi on kylläkin raikasta ja kylmempää, mutta onneksi on hyviä märkäpukuja siihen tarkoitukseen. Keskikesällä lämpötila nousee mukavasti sellaisiin lukemiin, että veden viileyskään ei enää haittaa. Ja kunnon tuulella surfaus on todellista urheilua ja sykkeet pysyvät korkealla, ainakin minulla. Aamusta aikaisin kukonlaulun aikaan tuuli aloittaa Malcecinessa. Aamupäivästä tuuli pitää “siestan” ja tyyntyy. Silloin on hyvä syödä aamupala ja ottaa myös itse siesta hetki, ennen iltapäivän settiä. Puoliltapäivin tuuli herää uudelleen, kääntäen suuntaansa Torbolen alueelle. Torbole ja Malcecinen välinen etäisyys on noin 15km.

Malcesinesta kohoavan Monte Baldon rinteillä pyöräillään ja patikoidaan sykähdyttävissä maisemissa sekä talvella ylös vuorille pääsee myös laskettelemaan. 

Dolomiiteille reissatessa Garda on mukavasta matkan varrella, jos esim tulee Venetsiasta. Jos on aikaa, niin ehdottomasti kannattaa pistäytyä vaikka lyhyemmäksikin aikaa.

 

Dolomiiteilla me järjestetään myös matkoja. Gardalle on suhteellisen helppo päästä. Lennon voi ottaa esimerkiksi Milanoon tai Venetsiaan. Molemmista on noin parin tunnin ajomatka. Junalla kulkeminen on myös kätevää sekä Gardajärvelle pääsee suoraan junasta bussiin vaihtamalla. Myös auton vuokraaminen on edullista verrattuna esimerkiksi suomen autovuokrahintoihin.

 

Autolla on helppo liikkua järveltä tutustuen sen lähellä oleviin alueisiin. Kannattaa käydä mm. tutustumassa järvialueen viinintuotantoon. Järven ympäristössä hallitsevat sympaattiset oliivi- ja viinitarhat. Viinitiloja löytyy läheltä ja viinitilalla käynti on jo tunnelman puolesta kokemuksen arvoinen. Lähiruoka on myös ainutlaatuista viinitilojen yhteydessä.

Gardalla elää oma tunnelmansa, jota on vaikea selittää..se tunne on koettava itse 🙂

 
Spagetti alle Vongole

 

Matkalla Dolomiiteille pysähdyimme Gardajärven pohjoisosaan Torbolen kaupunkiin. Se on viehättävä pieni kaupunki, jossa on mukavia pikkukauppoja ja monipuolinen ravintolatarjonta. Tällä kertaa valitsin Spagetti alle Vongole eli simpukkapastan valkoviinin kera. Vieläkin tulee vesikielellä katsoessa kuvaa.

Lämpötila oli poikkeuksellisen lämmin ja t-paidassa tarkeni ulkona hyvin syödä. Avoinna olevat ravintolat  eivät pettäneet edes näin talvikautena. Lounasaikaan asiakkaita oli melkein tungokseen asti. Aiemmin kun olen talvella käynyt Torbolessa, niin kylä ollut kuin aavekaupunki. Lämmin “talvikausi” varmaan saanut ihmiset ulkoilemaan ja nauttimaan ravintolan herkuista terassilla.

Toisen pohjoisen kaupungin Rivan ravintolatarjonta on myös hyvä, jopa ihailtavan laaja. Edellisellä kerralla majoituimme Rivassa ja vuokrasimme sieltä sähköpyörät. Voin lämpimästi suositella sähköpyöräilyn saloihin tutustumista. Gardalla on upeat pyöräilyreitit kaikentasoisille maastopyöräilystä maantiepyöräilyyn. Tällä kertaa siellä Riva del Gardalla ei vierailtu. Ehkäpä ensi kerralla taas.

 

 

Chamonix

 

Chamonix tarjoaa kaikkea mitä alppikylästä voi unelmoida. Pikkuinen kylä on hyvin eloisa ja onkin kovin turistien suosima. Tunnelma kylässä antaa huikean tunteen isojen vuorien ympäröimänä. Chamonixin kylästä löytyy vaihtoehtoja runsaasti eri harrastusmahdollisuuksiin. Vuoret tarjoavat tarjoaa huikeat hiihto- ja kiipeilymahdollisuudet. Rinnealueita löytyy runsaasti. Useimmilta rinnealueilta pääsee harrastamaan myös helposti offpiste hiihtoa ja Chamonix tunnetaankin vapaalaskijoiden keskuudessa. Kesällä vaellukset, maastopyöräily ja liitovarjoilu jne. ovat suosittuja lajeja. 

 

Kauppoja ja pieniä putiikkeja löytyy moneen makuun. Chamonix’ssa urheiluvaatteita ja -varusteita myyviä kauppoja löytyy runsaasti kylän kokoonsa nähden. Kaupoissa on myös hyvä vuokravalikoima laadukkaita tuotteita. Laadukkaiden vuokravälineiden tarjonta antaa mahdollisuuden siihen, ettei kaikkea tarvitse itselleen hankkia. Shoppailun ohella kahvilassa pistäytyminen antaa todellisen ranskalaisen alppikylä tunnelman. Ravintolat tarjoavat erimaiden makuelämyksiä, sekä myös tietysti perinteistä ranskalaisia herkkuja. 

 

Kuuluisa Vallee Blance, joka on 20km pitkä off-piste jäätikköreitti. Jäätikkö tarjoaa kunnioittavan ilmapiirin vuorien keskellä. Se on helposti saavutettavissa. Kabiinihissi vie sinut Euroopan toiseksi korkeimmalle paikalle Aiguille du Midille, 3842m korkeuteen. Ylhäältä on senkeäsalpaavat maisemat kauas Italian puolelle, sekä myös euroopan korkeimmalle vuorelle Mont Blancille (4810m).

 

Olen monena talvena ja keväänä saanut nauttia upeasta vuoristokylästä sen monipuolisista mahdollisuuksista. Chamonix on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kohde.

 

Verona
Veronan Julian ja Romeon parveke

Verona on Shakespearen Romeon ja Julian kotikaupunki. Casetta Julietta – Julian kotitalolle pääsee vierailemaan. Asunnosta on suora pääsy parvekkeelle, josta minäkin pääsin vilkuttamaan kansalla kuin Julia konsanaan.

Kuvassa oleva parveke on Shakespearen tragediasta kuuluisa parveke, jonne Romeon kerrotaan kiivenneen rakkauden voimalla tapaamaan Juliaa.

Shakespearin parveke
Rakkauden parveke
Romeo ja Julia
Julian ja Romeon lemmenpesä.

Tämä vanha kulttuurikaupunki on ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde. Veronassa pääsee nauttimaan historiasta ja kulttuurista sekä hyvästä ruuasta. Kaupungin ydin on Piazza Bra -aukio, jonka reunalla on raatihuone sekä roomalainen amfiteatteri Arena di Verona, jossa järjestetään oopperafestivaaleja kesäisin.

Veronan Amfi- teatteri
Arena di Verona

Se on Italian kolmanneksi suurin roomalaisaikainen amfiteatteri Arena Rooman Colosseumin ja Capuan jälkeen. Katsojia sinne mahtuu 30 000. Itse en päässyt kokemaan amfiteatteria sisältä käsin. Mutta varmasti vielä palaan Veronaan ja sitten varaan konserttiliput ennakkoon.

Julian ja Romeon upeat asusteet.
Julian ja Romeon upeat asusteet.

Sisäpihalla on myös kuuluisa pronssinen Julia patsas. Koskettamalla Julian oikeaa rintaa saa ikuisen ja todellisen rakkauden omakseen. Patsaalle voi olla jonoa, sillä moni ei uskalla jättää käyttämättä tilaisuutta käyttämättä saadessaan ikuisen ja todellisen rakkauden. 

Romeo ja Julia patsas
Pääsimme vierailemaan illalla sisäpihalle, kun portit olivat jo suljettu, ainutlaatuista. Muuten turisteja oli paljon ja vilinää ja vilskettä riitti.

Veronasta on reilun tunnin matka Venetsiaan. Venetsiaan pääsee kätevästi suomesta suorilla lennoilla kesäaikaan. Matka taittuu esimerkiksi sujuvasti junalla. Veronan päärautatieasemalta (Porta Nuova) kävelee vartin verran historialliseen keskustaan tai vaihtoehtoisesti voi jatkaa matkaa aseman edestä lähtevällä paikallisbussilla. Veronasta on noin tunnin ajomatka Gardejärven pohjoisosaan.

 

Historia ”puhui” kaupungissa ja sen tunsi. Verona antoi enemmän kuin osasin ajatella.

 
Veronan Julian ja Romeon parveke
Julian ja Romeon parveke.

Verona

Mont Blanc
Mont Blanc

Mont Blanc on Alppien korkein huippu (4 810,90 m). Se sijaitsee Italian ja Ranskan rajalla. Huippu on osa suurempaa Mont Blancin massiivia, joka käsittää useita 4 000 metrin korkeuden ylittäviä huippuja.

 

Vuoristoon matkustaminen edellyttää elimistön sopeutumista eli akklimatisoitumista. Reissun valmisteluun kuului useampana päivänä peräkkäin korkealla ilmatilassa oleskelu. Me toteutettiin korkealle yli 3000metriin meno hissillä. Lähdettiin aamusta ylös vuorille, päivä treenailtiin kiipeilyä ja illasta tulimme hissillä alas. Ei rasitettu turhaan itseämme fyysisesti, että on sitten iskussa kun Mont Blancille lähtö tapahtuu.

 

Blancille on useampi reitti. Valitsimme reitiksi kolmen Mont Blanc summits reitin, joka kulkee Tacul (4248m), Mont Maudit (4465m) huippujen kautta.

 

Matkamme Blancin huipulle alkoi Chamonix’sta, josta otimme iltapäivän viimeisen kabiinin ylös Aiguille du Midille (3842m). Yövyimme noin 3600 metrin korkeudessa ylhäällä vuoristomajalla, Refuge des cosmiques. Se on Ranskan Alppien toiseksi korkein vuoristomaja. Saapuessamme sinne aurinko oli juuri laskemaisillaan ja illallinen oli katettu pöytään. Maja oli täynnä ihmisiä, joilla oli haave valloittaa seuraavana päivänä Mont Blanc. 

 

Aiempien päivien huono keli sai monet siirtämään lähtöä eteenpäin, myös meillä oli sama tilanne. Kaksi päivää aiemmin kolme kokenutta vuoristovaeltajaa oli jäänyt huonon sään armoille ja olivat tippuneet jyrkänteeltä alas. Kaikki menehtyivät ja seuraavana päivä näimme, kun ruumiit kuljetettiin helikopterilla alas vuoristosta. Huonolla kelillä ei kannata lähteä uhmaamaan omaa henkeä. On hyvä olla malttia ja odottaa parempia olosuhteita.

 

Nukuimme neljä tuntia, jonka jälkeen aamupala tai ennemminkin yöpala. Syötävä oli, vaikkei yöllä kovin maistunutkaan ruoka. Silti sitö ei tiennyt milloin seuraavan kerran saamme syötyä. Kiipeäminen Mont Blancille alkoi yön pimeydessä klo 02.  Otsalamppujen valossa lähdimme etenemään ylöspäin. Matkalla ohitettiin isoja railoja, jotka olivat molemmin puolin aivan vieressä. Ilman otsalamppua olisi ollut mahdotonta kulkea. Yksi iso railon ylitys oli matkalla. Pitkiä tikkaita pitkin yksitellen kontaten ylitettiin railo toiselle puolelle. Olimme tietysti köydessä kiinni turvataksemme itsemme tippumiselta. Tikkaat olivat melkein vaakatasossa ison railon välissä ja välimatka tuntui pitkälle.

 

Matkan varrella oli häkellyttävän luonnon kauniita ja luonnollisia vuoristo olosuhteita. Yksi pidempi jääkiipeily osuus oli matkallamme. Se sattui vielä pimeään aikaan ja lähtöpisteestä ei ollut näkyvyyttä ylös, jossa jääseinä päättyi. Se oli jännittävää, mutta siinä tilanteessa sitä vaan menee eteenpäin. Tarkkaavaisena ja huolellisesti oli edettävä askel kerrallaan jäärautojen kanssa sekä hakkua tiukasti iskiessä jääseinään.

 

Olosuhteet olivat todella haastavat meille, johtuen kovasta tuulesta. Tuuli teki ilman kylmäksi ja oli mahdotonta ottaa hanskoja pois, ettei kädet jäätyisi. Joten ylimääräisiä taukoja emme pitäneet eikä reppua tullut turhaan availtua. Yhden kiven kolossa sai hieman tuulensuojaa, että sai otettua repusta termospullon ja hieman välipalaa energiaksi.

 

Mont Blancin saavutettua fiilis oli huikea. Tuntui todella, että on saanut kokea jotain ennen kokematonta ja ainutlaatuista. Tunne kosketti syvälle, sillä matka ei ollut mitä helpoin kovan tuulen vuoksi. Huipulta on fantastiset maisemat joka puolelle yli alppien. Huipulle ei jääty pidemmäksi aikaa ihmettelemään. Aurinko onneksi paistoi pilvettömältä taivaalta ja päivän valjetessa se alkoi lämmittämään tuulen piiskaamia kasvoja. 

 

Paluumatka tulimme eri reittiä takaisin. Tuuli alkoi helpottamaan ja varpaisiin alkoi palautumaan tunto/lämmön tunne. Matka alas tuntui pidemmälle mitä olin ajatellut. Ajatus siitä, että alamäkeen on helpompi mennä, niin se ei kyllä pitänyt paikkaansa. 

 

 

Pidimme tauon Tete Roussen vuoristomajan kohdalla, muuten taukomme oli lyhyitä juomataukoja. Matkan aikana söimme banaania, suklaata ja pari energiapatukkaa. Itselläni oli vielä pähkinöitä ja rusinoita mukana.

 

Tulimme pitkän matkaa alas kallio- kivialuetta pitkin. Se oli jaloille raskasta ja tietenkin koko päivän pitkä vaellus alkoi jo tuntumaan väsymyksenä. Ohitimme vaarallisen solan, jossa kivivyörymät ovat yleisiä. Sola oli vasta ollut suljettuna, sillä ihmisiä oli jäänyt kivivyöryn alle ja menehtynyt. Solan ylityskohdan väliin oli viritetty pitkä köysi, joten matka solan yli oli helpompi ja nopeampi. Siihen ei kannattanut eikä saanut jäädä maisemia katselemaan. Samaan aikaan ylitystä ei tehty, ensin meni toinen ja sitten vasta tuli toinen perästä, kun oli varma että kivivyöry alkanut.

 

Reissun ja päivän päätteeksi saavuimme pienelle juna-asemalle, joka oli vuoristojunan päätepysäkki (2400m korkeudessa). Idyllinen vuoristojuna kuljetti meidät upeissa maisemissa Les Houches laskettelukeskuksen ylä-asemalla, josta otimme kabiinin alas Les Houches kylän ala-asemalle. Matkamme oli kestänyt 14 tuntia yhtä jaksoisesti. Kyllä se kannatti. Siinä vaiheessa kylän paikallisessa baarissa oli aika ottaa ansaittu olut ja se maistui paremmalle kuin mitä olin muistanut miltä hyvä olut maistuu!

 

Mont Blancille todennäköisesti palaan vielä. Ehkä ensi kerralla suksien kanssa ja lasken Mont Blancin valkoisia harjanteita pitkin alas. Haaveita pitää olla, joku päivä ne voivat vielä toteutua..kun riittävästi haaveilee!

YHTEYSTIEDOT

Discover Saimaa

Y-tunnus 2497697-2

OTA YHTEYTTÄ
Anna nimesi.
Kirjoita viestisi.

VERKKOLASKUTUSOSOITE

Discover Saimaa

Y-tunnus: 2497697-2 
E-laskuosoite 003724976972

E-laskujen välittäjätunnus OKOYFIHH

 

C/o Vuoksen Kalastuspuisto

Varpasaarenpolku 12

55120 Imatra

info@discoversaimaa.fi