Vieraita odottaessa

 

Suomen karanteenikoti Etelä-Karjalassa toimii hyvin. Rutiineilla on iso merkitys karanteenissa. Normaalielämässä myös, mutta karanteenissa rutiinien merkitys korostuu. Aikaa on paljon ja miten kyse onkin sen rytmittämisestä. On syytä nousta aamulla sängystä ja illasta mennä takaisin nukkumaan. Ja kaikkea muuta mitä siinä välissä tapahtuukin. Karanteenielämään tottuu.

 

Parvekkeesta on tullut tärkeä paikka tässä karanteenissa. Hotellihuone karanteenissa Saksassa, tuli ikkunalaudasta iltapäivällä tärkeä paikka. Iltapäivä aurinko saapui ja auki olevista ikkunoista tunsi elämän lämmön kasvoilla. Kunnes klo18 tuli oveen koputus ja päivällinen saapui. 

 

Palataan siihen parvekkeeseen. Sisko perheineen tulee katsomaan minua karanteeniin. Tuntia aiemmin alan jo valmistautumaan tapahtumaan. Parvekkeen oven avaan jo puoli tuntia aiemmin, jos he tulevatkin etuajassa. Sitä alkaa odottamaan ja katsomaan, että tuleeko lapset sieltä jo pyörillä. 

 

Nyt ymmärrän taas paremmin vanhempia ihmisiä, ketkä odottavat kotona ikkunassa, että milloin heitä tullaan tervehtimään. Se on tärkeää, todella tärkeää. Jo kaksi viikkoa yksin ilman kenenkään kasvoja saa erakoitumisen tunteen. 

 

Täällä Suomessa karanteeni on löysempi. Ulkoilla saa, kunhan ei mene kenenkään lähelle. Päivisin on tullut tavaksi ottaa päiväunet. Ne ovat tulleet näköjään jäädäkseen. Saa nähdä kun töihin palaa, että miten sitä sitten taas tottuu ilman päiväunia. 

 

Tänään sain internetin toimimaan, mitä juhlaa. Puhelimessa on mukava jutella ja sosialisoitua. Siltä melkein kaksi pidempää puhelua päivässä alkaa olla maksimi. Huomaa, että vaikka elämä enemmän ja enemmän kulkeutuu digiversioon, niin silti oikean ja aidon kohtaamisen merkitys ei katoa. Ennemminkin sen tärkeys  korostuu ! Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.