Tämä kirjoitus kertoo veneen purjehduskauden aloittamisesta, sekä kohtaamisista Itämerellä.
Oli tullut aika ottaa vene pois talviteloilta ja aloittaa valmistelut kesän purjehduskautta varten. Veneen varustelu veteenlaskun jälkeen otti yhdeltä käsiparilta yhden päivän, jonka jälkeen vene olisi siirtovalmiina Hangosta Helsinkiin. Vain miehistö puuttui. Ensimmäinen jäsen pääsikin Hangon Itäsatamaan maanantaina iltana. Turistikauden ulkopuolella normaalit kuolevaisten säännöt eivät koske Hangossa matkaajia, joka piti tälläkin kertaa paikkansa. Paikallisbussi toimitti tutun miehistöjäsenen suoraan satamaan kun muut matkustajat olivat bussista poistuneet.
Kauden aloitus voi olla jännittävää aikaa kaikille. Veneen omistajat miettivät onko kaikki veneen huolto- ja ylläpitotyöt tehty oikein. Onko akut ladattu, käynnistyykö kone, mistä tuo jäähdytysneste on valunut konetilan pohjille? Satamien henkilökunta rakentaa puitteita tulevaa kautta varten, talven tuhoja korjaillaan ja valmistellaan kaikkea mahdollista vesipisteistä kadonneisiin poijiuihin. Purjehtijat toivovat kaikkien tarvittavien varusteiden olevan mukana. Helpotuksen huokaus pääsee myös silloin kun vanhojen housujen nappi menee edelleen kiinni.
Ensimmäinen veneen siirtoilta sujui hyvin. Lyhyt matka retkeilysaareen sujui muitta mutkitta. Veden ollessa -35cm meitä jännitti että miten käy laituriin kiinnittymisen kanssa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kohta nautimmekin saaren saunan sopivan äkäisistä löylyistä. Saarella ei ollut ketään muita kuten näin huhtikuisena arkipäivänä yleensä on asian laita. Illalla nukkumaan mennessä oli tärkeää sulkea makuupussien vetoketjut hyvin, koska tavan mukaan päivällä ihan hyvin toiminut lämmityslaite ei enää käynnistynytkään. Veden lämpötilan ollessa n. 5 astetta veneessä saa nukkua aika vilpoisissa tunnelmissa.
Toinen siirtopäivä, ns. Pääpäivä alkoi maittavalla aamiaisella, jonka jälkeen siirryimme noutamaan seurueen siirtopurjehduksiin erikoistuneen jäsenen Boxin satamasta. Nopea noukkiminen laiturin päästä ei tuottanut onneksi tälläkään kertaa ongelmia syväyksen suhteen ja pääsimme etenemään kohti Bärösundin kanavaa, sekä Porkkalan selkää. Matka sujui leppoisissa tunnelmissa ja päätimme siirtää lounaamme valmistuksen samaan ajankohtaan rantautumisemme kanssa. Mietimme jo tässä vaiheessa että miten käy seuraavaan retkeilysaareen rantautumisen kanssa veneen syväyksen ollessa 2,45m. Tiesimme kokemuksesta että saareen pääsee nollaveden aikaan ihan hyvin, mutta näin alhainen vesi voisi tuottaa haasteita.
Pelkomme osoittautui todeksi emmekä päässeet rantautumaansaareen. Emme edes ulkolaituriin koska vettä oli veneellemme aivan liian vähän. Tällaisissa tilanteissa on hyvä olla ns. Pää kylmänä eikä toimia liian hätiköidysti. Päätimmekin kiinnittyä ulompana olevaan poijuun, syödä tukevan lounaan ja miettiä sitten vaihtoehtojamme. Kukaan ei halunnut lähteä uimalla rantaan hakemaan saaren soutuvenettä joten vaihtoehdot tuntuivat vähäisiltä. Saaren sauna kuitenkin piti meitä tiukasti otteessaan joten emme luovuttaneet. Samalla hetkellä VHF-radiomme alkoi laulaa veneemme nimeä ja ainoa näkemämme purjehdusvene otti meihin yhteyttä. Hän kyseli onko meillä kaikki kunnossa koska AISin mukaan veneemme liikkuminen näytti epäilyttävältä. Hän ajeli sitten meidän luo ja noukki ystävällisesti pari jäsentä kyytiin. Hänen veneen syväys oli riittävä sataman sisäänajoon, joten pääsimme noutamaan soutuveneen saareen siirtymistä varten. Saimme sovittua samalla että hän voi viedä soutuveneen aamulla takaisin saareen niin me pääsemme jatkamaan matkaa.
Saaren etelä-rannalta aukeaa henkeäsalpaava näkymä avomerelle joten saunoimme rauhassa pitkän aikaa. Pieni pulahdus mereen muistutti siitä että kesään on vielä hieman matkaa. Keväällä saariston äänimaailman täyttää lukuisat vesilintujen kuorot ja soidinmenojen seuraaminen onkin todella mielenkiintoista. Vesillä liikkujia on todella vähän joten oma rauha on taattu. Kaikki ulkoilua harrastavat tietävät miten hyvältä ruoka voi maistua luonnossa. Myöhäinen illallinen ei tälläkään kertaa pettänyt. Maittava ruoka ja hieman väsyneet jutut saivat kaikki nauramaan vedet silmissä päivän pienille sattumuksille ja vitseille.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämä reissu. Retkeily on aina täynnä pieniä sattumuksia vaikka mitään isoa yllättävää ei tapahdukaan. Suosittelemme kaikille aikaisen kevään reissuja, koska merellinen luonto näyttää silloin kesästä eroavan puolensa.
