Tänäänkin paistoi aurinko, niin kuin on joka päivä paistanut. Voihan elämän kevät. Tämä elämän kevät tulee jäämään mieleen kaikilla. Se jää mieleen myös minulla.

Lankapuhelin soi taas. Tällä kertaa karanteenikaveri soitti toisesta huoneesta. Yleensä se on respan henkilökuntaa kysyäkseen, että onko kaikki hyvin ja tarvitsetko jotain. 

 

Asia oli lyhyt ja ytimekäs, eikä jäänyt epäselvyyttä. ”Positiivinen potilas” saa lähteä karanteenista 28.3. Me kolme oireetonta negatiivista saadaan irtautua karanteenista 31.3 jos ei ilmaannu oireita. Jos tulee oireita, niin aika siitä sitten pitenee.

 

Ohessa olevissa kuvissa samalla porukalla Markon ja Samin kanssa oltiin harrastamassa puuterilaskua Chamonixissa. Mont Blancin päällä oli pilvi, erinlainen sellainen, mutta ei se merkannut mitään.

 

Aamulla paistoi pilvettömältä aurinko, iltapäivästä taivas oli kokonaan pilvessä ja illasta satoi vettä. Ensalle piti mennä laskemaan, viereinen kuru valittiin. Paljon muutakin laskettiin päivän aikana. Kukaan ei loukkaantunut, eikä jäänyt lumivyöryyn. Silloin ei olisi kukaan uskonut, että samalla porukalla 3 vko:n päästä ollaan Lyypekissä karanteenissa. Näiden kundien kanssa jaetut hetket jäävät muistiin, vaikka dementia iskisi!

 

Lyypekki hiljenee, 

ainakin hetkeksi