Aamiainen saapui tänään huomattavasti juhlavampana kuin muina päivinä. Onhan tämä viimeinen aamiainen tässä karanteenissa. Ja luulen, että tulee olemaan paras niistä. On ollut aikaa tässä miettiä aamiaisen merkitystä. Lehdistä ja internetistä voi lukea toinen toistaan parempia vaihtoehtoja, millainen on oikeanlainen aamiainen. Onko se päivän tärkein ateria vai ei? Ja pitääkö syödä paljon vai vähän hiilihydraatteja vai pitäisikö painottaa enemmän proteiineihin jne. Niin monta kirjoitusta, niin monta ajatusta. 

Ranskassa me nautimme italialaisen kevyen aamiaisen (colazione), joka on hyvin makea ja nopea. Jugurtti ja banaani kuuluivat itselläni aamiaiseen ennen Willy-koiran kanssa lenkille lähtöä. Lenkin jälkeen oli vuorossa toinen kattaus, johon koostui ranskalaisella herkulla. Yleensä se on vähemmän makea eli croissant, tai ainakin meillä oli. Italian puolella se on yleisimmin makea cornetto. Kahvi tuli tarjoiltuna, ensin cappuccino ja hieman myöhemmin espresso. Kuljetin kyllä Suomesta puuropaketin itselleni, mutta paketti oli aika pian tyhjä. Suomessa aamupalani koostuu pääsääntöisesti puurosta ja itse kerätyistä syksyn sadon marjoista. 

Alberto juo vain ja ainoastaan espressokahvia. Hänen mielestään parasta espressoa saa vain Italian puolelta. Kävimme välillä Chamonixista Italian puolella kahvin hakumatkalla. Karanteenin alettua Italiassa haasteeksi koitui tämä kahvi. Sillä meillä juuri sopivasti loppui kahvi, ja sehän oli katastrofi. Itse kyllä pärjään ilman kahvia. Helsingin kotona en juo kahvia kuin viikonloppuaamuisin. Chamonixista löysimme onneksi mutterikahvipannun, ja se kelpasi tässä pahenevassa muutoksien myllerryksessä. On suurempiakin asioita murehtia. 

Nyt tänään täällä Lyypekissä nautin täysillä kaikesta mitä tähän aamiaiseen kuuluu. Vapaus kutsuu hetken päästä tästä karanteenista. Upea fiilis siitä, odotan jo innolla!

Hyvää kotimatkaa meille!