Hotellihuoneen puhelin soi perjantai-illasta klo 23. Linjan toisesta päästä kuului mieshenkilön ääni, joka kertoi että laboratoriovastaukset ovat saapuneet:” Huoneessa nro 309 vastaus on positiivinen. Muiden huoneiden vastaukset ovat negatiivisia”. Mies puhui englantia. Meillä oli yhteinen jaettu huone oireettomien kanssa ja nyt tuli hieman kiireempi pakkaus kuin Chamonixista lähtiessä, sillä sain 5min aikaa vaihtaa huonetta, vaikka olimmekin negatiivisia.

Aika hiljaiseksi veti, eikä uni tullut heti. Maanantaina selviää karanteenin pituus, ainakin alustavasti. Jokaisella on oma eristyshuone. Ruokakärryn äänen lähestyessä tietää jo, että kohta oveen koputetaan. Välillä näkyy oven alaosan pienen aukon kautta vain liikkuva varjo, joka pysähtyy hetkeksi, koputtaa oveen ja palaa takaisin sinne mistä on tullutkin. Silloin yleensä tulee vettä tai muita tuotteita. Koputuksen jälkeen osaan jo reagoida heti ja kiittää kohteliaasti saksan kielellä danke schön. Hetki pitää odottaa, sitten oven voi avata ja siirtää ruokakärryn tai tavarat sisään huoneeseen. Ovi suljetaan välittömästi kiinni.

Aamujumppa suoritettu ja aamupala on nautittu. Taustalla televisiossa pyörii maantiepyöräilyä, mikä antaa mukavaa vaihtelua jatkuvan uutistsunamin rinnalle. Nyrkkipyykkiä on pesty, sillä mukana on kaksi paitaa, joita vaihtelen päivittäin. Tässä kaikki mitä tänään on tapahtunut.

Nyt siirryn opintojen ääreen ennen ruokakärryn äänien saapumista. Iltapäivästä on työasioiden vuoro.

Välittäkää toisistanne ja arvostakaa yhteistä karanteeni aikaa läheisten kesken, kenellä siihen on mahdollisuus. Hyvää viikonloppua kaikille!

Lyypekki hiljenee, niin myös minä.