Pyöräily on yksilölaji kuitenkin ihmisillä on luontainen tarve olla yhteydessä toisten kanssa. Toisilla se on suurempi kuin toisilla. Osa tykkää pyöräillä ja liikkua itsekseen metsän siimeksessä nauttien luonnon äänistä ja tunnelmasta. Osa kuuntelee lempilistaa spotifystä ja toiset nauttivat äänikirjojen maailmasta. 

 

Myös hektisen arjen vastapainona on ilahduttavaa ajella itsekseen ja tehdä reittisuunnitelmia vain omassa mielessään. Joskus myös yhteisen ajan löytyminen ja pyörälenkkien sovittaminen yhteen moneen työ- ja treenikalenteriin muodostuu yksinkertaisesti vain liian haastavaksi tai ei vaan  jaksa edes ryhtyä sitä yrittämään. Jos tykkäät pyöräillä yksin, on kuitenkin hyvä, että ilmoitat jollekin tutulle mihin menet ja suurin piirtein milloin palaat. Maastopyöräilyssä kuitenkin sattuu ja tapahtuu metsän siimeksessä, joten turvallisuusnäkökulmat on syytä ottaa vakavasti huomioon.

 

 

Itselleni pyöräilyharrastus ja luontoliikunta on täyttänyt lisääntyvää vapaa-aikaa lasten kasvaessa. Yhteislenkit ovat olleet todella mukavia. Minua on erityisesti ilahduttanut pyöräilevien ihmisten hyväntuulisuus ja rento elämänasenne. Pyöräilyn myötä olen tutustunut erilaisiin ihmisiin ja yhteiset pyörälenkit porukassa ovat olleet piristäviä. Tietysti samantasoisen porukan löytyminen aloittelevalle maastopyöräilijälle on sovittelua vauhdin kanssa ja haastavat tekniset osuudet saattavat mennä taluttaessa pyörää. Yhteislenkille lähtiessä on hyvä selvittää, minkä tasoisia ajajia on mukana sekä kuinka tavoitteellista ajaminen on. On kurjaa roikkua viimeisenä, naama punaisena hikeä valuen todeten, että taas muut odottavat sinua seuraavan mäen päällä. Onko tämän porukan tarkoitus ajotreeni vai retkipyöräily? Haetaanko vain yhteisiä kokemuksia maisemia ihaillen vai onko tavoitteena oppia ajotekniikoita  tavoitteena  paremmaksi pyöräilijäksi kehittyminen. Mietintään siis jää, kohtaako omat toiveet juuri tämän yhteislenkkiporukan suunnitelmien kanssa?

 

Toisaalta yhdessä ajaminen opettaa, mitä ajolinjoja valitaan haastavissa paikoissa. Hienoimmalta on tuntunut itsensä voittaminen. Yleensä ryhmässä ylittää itsensä vauhdin ja rohkeuden suhteen. Maisemat vaihtuvat nopeasti ja aina oppii uusia reittejä ja tutuistakin maastoista löytyy uusia polkuja. Kotiin tullessa ja endorfiinien ollessa koholla voi vain todeta: “Olipa taas kivaa!”

 

Yhteislenkeillä saa myös usein hyviä vinkkejä kokeneemmilta pyöräilijöilta varusteista, kokemuksia erilaisista pyöristä, pyörän huollosta ja säätämisestä sekä usein kuulee erilaisia tarinoita erilaisista pyöräreiteistä ja -matkoista. 

Sanoisinkin, että rohkeasti vaan etsimään itselle sopiva yhteislenkkiporukka ja nauttimaan maastopyöräilyn tuomista iloista, yhdessä.

 

Mari

-kimppalenkkejä odotteleva MTB-lady-