Kevään ensimmäisen lämpimän päivän henkäys tulvahti lämpimällä lempeydellään ovesta. Mikä mahtava ilma lähteä iltapäivästä kevään ensimmäiselle maastopyöräilyn yhteislenkille!

Yhteislenkin kokoontumispaikalla hieman jännittää ja samalla tuntuu kivalta nähdä ajokavereita. Vaihdetaan kuulumiset ja tehdään pientä katsausta varusteisiin. Jännittävää oli myös spekuloida kevään ensimmäisen lämpimän päivän ajovaatetusta sekä juomien määrää. Viisaimmat olivat ottaneet juomarepun, toisilla oli juomapullo, hyvä nestemäärä tämäkin lämpimänä iltapäivänä. Itse suosin toisessa pullossa urheilujuomaa ja toisessa vettä. Kesän lupaavasta lämmöstä kertoi myös uskallus siirtyä lyhythihaiseen pyöräilypaitaan. Pyöräilypaidoissa on se kätevyys, että selässä on kolmiosaiset taskut, joissa voi näppärästi kuljettaa vaikkapa pähkinöitä tai rusinoita, tai kuka nyt mitäkin tarvitsee maastolenkillä. Itse laitoin toisen juomapullon  kätevästi selkätaskuun ja sivutaskussa kulki  kännykkä. 

Tämän päivän yhteislenkki ajettiin Karhumäen kautta kohti Saimaan rantaharjua. Lämmin tuuli viilensi mukavasti, kun hiki alkoi valua pitkin selkäpiitä ajellessa Saimaan rantaharjuilla. Kylläpä voisi kehua Imatran/Joutsenon ranta-alueita (etenkin Valkamanrannan ja Tiurun aluetta) mahtavana maastopyöräilypaikkana. Polut ja pienet metsäautotiet ovat nopeita ja helppoja reittejä polkea.  Kesän kosketuksen ja vapauden tunteen pystyi aistimaan joka solulla, kun viiletti porukassa pitkin Saimaan rantakivikkoja. Jyrkimmissä alamäissä ja kivikoissa ajokavereiden kannustus antoi roimasti uskallusta, rohkeutta ja itseluottamusta ajamiseen. 

Taukoa pidimme aivan ihastuttavalla Valkaman hiekkarannalla. Laitoimme pyörät nätisti riviin puihin nojaamaan. Kunnes Saimaalta tuli tuulen puuska joka kaatoi pyörät takavaihtajan päälle hiekalle ja vain muutaman sentin päähän betoniporsaasta. Tässäpä vinkkiä kaikille aloitteleville MTB-kuskeille. “Älä koskaan laita pyörää maahan tai mitään vasten niin, että takavaihtaja on maata päin”. Onni oli meidän puolella ja pyörät säilyivät ehjänä ja matka sai jatkua, huh huh! 

Mari

-kesän kosketuksesta nautiskeleva MTB-lady-

Pyöräily on yksilölaji kuitenkin ihmisillä on luontainen tarve olla yhteydessä toisten kanssa. Toisilla se on suurempi kuin toisilla. Osa tykkää pyöräillä ja liikkua itsekseen metsän siimeksessä nauttien luonnon äänistä ja tunnelmasta. Osa kuuntelee lempilistaa spotifystä ja toiset nauttivat äänikirjojen maailmasta. 

Myös hektisen arjen vastapainona on ilahduttavaa ajella itsekseen ja tehdä reittisuunnitelmia vain omassa mielessään. Joskus myös yhteisen ajan löytyminen ja pyörälenkkien sovittaminen yhteen moneen työ- ja treenikalenteriin muodostuu yksinkertaisesti vain liian haastavaksi tai ei vaan  jaksa edes ryhtyä sitä yrittämään. Jos tykkäät pyöräillä yksin, on kuitenkin hyvä, että ilmoitat jollekin tutulle mihin menet ja suurin piirtein milloin palaat. Maastopyöräilyssä kuitenkin sattuu ja tapahtuu metsän siimeksessä, joten turvallisuusnäkökulmat on syytä ottaa vakavasti huomioon.

Itselleni pyöräilyharrastus ja luontoliikunta on täyttänyt lisääntyvää vapaa-aikaa lasten kasvaessa. Yhteislenkit ovat olleet todella mukavia. Minua on erityisesti ilahduttanut pyöräilevien ihmisten hyväntuulisuus ja rento elämänasenne. Pyöräilyn myötä olen tutustunut erilaisiin ihmisiin ja yhteiset pyörälenkit porukassa ovat olleet piristäviä. Tietysti samantasoisen porukan löytyminen aloittelevalle maastopyöräilijälle on sovittelua vauhdin kanssa ja haastavat tekniset osuudet saattavat mennä taluttaessa pyörää. Yhteislenkille lähtiessä on hyvä selvittää, minkä tasoisia ajajia on mukana sekä kuinka tavoitteellista ajaminen on. On kurjaa roikkua viimeisenä, naama punaisena hikeä valuen todeten, että taas muut odottavat sinua seuraavan mäen päällä. Onko tämän porukan tarkoitus ajotreeni vai retkipyöräily? Haetaanko vain yhteisiä kokemuksia maisemia ihaillen vai onko tavoitteena oppia ajotekniikoita  tavoitteena  paremmaksi pyöräilijäksi kehittyminen. Mietintään siis jää, kohtaako omat toiveet juuri tämän yhteislenkkiporukan suunnitelmien kanssa?

Toisaalta yhdessä ajaminen opettaa, mitä ajolinjoja valitaan haastavissa paikoissa. Hienoimmalta on tuntunut itsensä voittaminen. Yleensä ryhmässä ylittää itsensä vauhdin ja rohkeuden suhteen. Maisemat vaihtuvat nopeasti ja aina oppii uusia reittejä ja tutuistakin maastoista löytyy uusia polkuja. Kotiin tullessa ja endorfiinien ollessa koholla voi vain todeta: “Olipa taas kivaa!”

Yhteislenkeillä saa myös usein hyviä vinkkejä kokeneemmilta pyöräilijöilta varusteista, kokemuksia erilaisista pyöristä, pyörän huollosta ja säätämisestä sekä usein kuulee erilaisia tarinoita erilaisista pyöräreiteistä ja -matkoista. 

Sanoisinkin, että rohkeasti vaan etsimään itselle sopiva yhteislenkkiporukka ja nauttimaan maastopyöräilyn tuomista iloista, yhdessä.

Mari

-kimppalenkkejä odotteleva MTB-lady-